Aulangon kisakylä - www.hameenlinna.fi

Toimittaja Päivi Ojala kirjoitti paikalliseen Hämeen Sanomiin 3.7.1985 lehtiartikkelin ”Hämeenlinnassa oma olympiakylä”. Oheinen teksti perustuu tuohon kirjoitukseen.

Urheilijat, urheilujohtajat, toimitsijat ja toimittajat majoittuivat Aulangon kisakylään, joka oli köysillä erotettu muusta alueesta.

Majoituspaikkoina olivat tietysti Aulangon hotelli, retkeilymaja eli Pikku Aulanko (arkkitehti Aulis Hämäläinen 1939), Katajiston kartano sekä ”parakit” Kuusisto ja Koivisto. Kuusisto on entinen Hangon vankisiirtolan rakennus, joka siirrettiin Aulangolle majoitustiloiksi. Niitä käyttivät muun muassa Suomen, Yhdysvaltojen, Chilen ja Argentiinan urheilijat. Kuusistossa oli 40 vuodepaikkaa yhden ja kahden hengen huoneissa, jotka oli kalustettu Alvar Aallon suunnittelemin huonekaluin. Kuusistoon majoitetut chileläiset urheilijat olisivat halunneet huoneidensa ikkunoihin luukut, sillä valoisina kesäöinä he eivät saaneet nukutuksi.

Koivisto rakennettiin nykyiselle paikalleen. Siihen majoitettiin neuvostoliittolaiset viisiottelijat, joilla oli mukanaan oma kokki ja tarjoilija. Rakennus oli ympäröity lankku- ja piikkilanka-aidalla. Siellä oli lähinnä yhdenhengen huoneita. Kaikki muut urheilijat aterioivat Aulangon hotellissa, jossa kului paljon riisiä ja spaghettia aterioiden valmistukseen, kertoo silloinen emäntä Kerttu Eloranta. Aulangollakin tarjoiltiin coca-colaa, joka kisojen myötä rantautui Suomeen, samoin lonkeroa. Etelämaalaisilla oli mukanaan omia viinejä ja etelän hedelmiä, esimerkiksi persikoita, joita ei Suomesta silloin vielä ollut saatavana.

Katajisto uusittiin kisojen edellä vuonna 1950, jolloin sen toinen kerros tuhoutui tulipalossa. Arkkitehti Jouko Ylihannu suunnitteli korjauksen, samoin Kuusiston majoitustilat. Katajistossa on käytössä tänäänkin sinne rakennettu olympiasauna. 
Aulangolle tehtiin kaikkia viisiottelun lajeja varten harjoittelupaikat, joita urheilijat kehuivat asiallisiksi ja hyviksi.

Aulangolla saunottiin ja tanssittiin

Keskelle kisakylää rakennettiin kolme miekkailurataa ja metsään merkittiin neljä kilometriä pitkä maastojuoksurata. Uinti- ja ratsastuspaikka sekä pistooliampumarata sijaitsivat lähekkäin nykyisellä leirintäalueella Vanajaveden rannan tuntumassa. Mahdollisuus uintiin ja saunomiseen oli myös Aulangonjärvellä ulkoilumajan rannassa. Tietysti Kisakylässä oli myös sauna. Se oli puolustusvoimain siirrettävä kenttäsauna, jota kutsuttiin kenraaliluutnantti U. Poppiuksen mukaan Poppiuksen saunaksi. Sitä käyttivät lähes kaikki joukkueet, jotkin useamman kerran päivässäkin. Se oli urheilijoiden päivittäinen seurustelupaikka. Sen voi todella uskoa, sillä ei varmaankaan monen maan sotilasurheilijoilla, joita viisiottelijat olivat edelleen suurimmaksi osaksi, ollut kokemuksia armeijan kenttäsaunoista!

Kapteeni Rajamaa kertoi, että yhdysvaltalaisille urheilijoille olivat sauna ja vihta uutta. Hämeenlinnan kisojen päättäjäistansseihin he olivat varanneet itselleen ämpärin ja vihdan, kulkivat illalla yhdentoista aikaan Upseerikerhossa huoneesta toiseen ja huiskivat vihdoilla vettä muiden päälle. Niinpä he pettyivät suuresti, kun kenraalimajuri Savonjousi lopetti tanssit jo puoliltaöin.

Aulangon leirialueen hoitajalle Lauri Lehikoiselle, joka vuonna 1952 oli kahdeksanvuotias, oli parhaiten jäänyt mieleen skotti, joka istui iltaisin Kuusiston rappusilla ja soitti säkkipilliä.

Joka ilta kisaviikolla hotelli Aulangossa tanssittiin, kertoi siellä tarjoilijana ollut Maire Into. Kaupungilta tuli bussilasteittain nuoria naisia komeiden tummien nuorukaisten tanssitettaviksi. Mitä vaaleampi nainen, sen parempi viuhka kävi tansseissa! Vaikka mitään romansseja ei olekaan jäänyt aikakirjoihin, Maire Into muistaa hyvin meksikolaiset viisiottelijat. Tummat nuorukaiset olivat huomiota herättävän näköisiä kirkkaanpunaisissa verryttelyasuissaan, ja ratsastaessaan he olivat kuin liimattuja ratsun selkään! Urheilijat olivat mukavia ja aina ystävällisiä kielivaikeuksista huolimatta, eivätkä he olleet koskaan humalassa, vaikka viinejä kannettiinkin pöytään ruokalajien mukaisesti.

Hämeenlinnassa oteltiin olympialaisten nykyaikainen viisiottelu, jonka lajit on kuvattu kuvan kirjekuoreen.

Joillekin kaupunkilaisille kisat herättivät vakavaa huolenaihetta. Hämeen Sanomissa julkaistiin kisojen aikana sukupuolitautien vastustamisyhdistyksen lähettämä yleisönosastokirjoitus, jossa kehotettiin välttämään ”alkoholin käyttöä, ainakin sen väärää käyttöä, sekä ennen kaikkea välttämään tilapäisiä suhteita”. Toinen kirjoittaja oli huolissaan asosiaalisesta väestä, jota oli kaupungissa kaduilla jopa siinä määrin, että pyydettiin poliisia korjaamaan nämä ihmiset nopeasti talteen.

Hämeenlinnan olympiaviikon toiseksi viimeisenä iltana metsämiehet järjestivät Ahvenistolla tukkilaiskisat, joiden vetonaulana oli olympiavoittaja Tapio Rautavaara.

Yliarkkitehti Olavi Sahlberg suunnitteli olympialaisia varten Ahvenistolle valkoiset rakennukset. Kun kisoista oli kulunut 50 vuotta, haastateltiin Sahlbergia paikalliseen lehteen. Hän kertoi, että urheilijat ottivat ennen kisan aloittamista aina ensin konjakkiryypyn!

Kuva Lasse Nortesuon kokoelmasta

Viimeksi muokattu: 14.3.2014