Kuukauden esineet
Syksyllä 2010 tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmaa ryhdyttiin keräämään. Nykyisin kokoelmassa on lähes 50 000 esinettä, jotka kertovat tarinaa Hämeenlinnasta ja sitä ympäröivästä maakunnasta. Tällä palstalla esitellään kuukausittain vaihtuva mielenkiintoinen esine kokoelmistamme.
Toukokuun esine
Lampi-lammas
Myllymäen koulun 6A-luokka tutustui kevään 2012 aikana museotyöhön Historiallisella museolla. Osana projektia haluttiin dokumentoida, mitä tämän päivän koululaisten mielestä kuuluu museoon. Oppilaat saivat valita itselleen tärkeän esineen, joka kuvastaa heidän maailmaansa. Esineet ja niiden tarinat oppilaiden omin sanoin kertomina ovat nähtävillä Paketoitu aika – Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 100 vuotta -juhlanäyttelyssä 10.5.2012–17.3.2013.
”Sain Lampi-lampaan tosi pienenä, muistaakseni ristiäislahjaksi. Siitä asti se on ollu tärkee, ja pienenä se oli mun paras ystävä, sellanen, johon pysty luottamaan, ja josta sai turvaa, kun oli huono päivä. Kun kävin ekan kerran kunnolla neuvolassa, et tajusin mitä ne tekee, etten ollu ihanihan vauva, nii Lampi oli mulla mukana. Mä en uskaltanu ottaa rokotusta, nii sit se neuvola-täti ehdotti, et se laittaa eka ”mun pehmolle” rokotuksen, et sit mäkin uskaltaisin. Mä nyökkäsin vastaukseks. Ja sit katoinki siinä, kun se työntää sen rokotuksen sen pehvaan, ja sen jälkeen laittaa laastarin. Sit olikin mun vuoro, ottaa siis se rokotus. Se meni sit ihan hyvin, ku Lampillakin meni. Tosta jäikin sitte ikuinen jälki Lampille; sen pehvassa on vieläkin laastari.
Toinen muisto on se, kun Lampi joutu pesukoneeseen. Yhtenä iltana mä join appelsiinimehuu, tietenkin Lampin kans. Sit kaadoin ihan vahingos sitä appelsiinimehuu sen päälle, joten siitä tuli puoliks keltanen. Äiti pyys mua laittaan sen pesukoneeseen. Se ois kyl muuten pesty käsin, mutku oli muutakin pyykkii sillon, nii se oli ”järkevintä” laittaa niien kaa samaan pesuun. Sit mun pitikin mennä jo nukkumaan… Mun olo ja kädet tuntu tosi tyhjiltä, kun ei ollu Lampii. En saanu yöllä oikeen unta, mut sit kun vihdoinkin nukahdin, nii näin painajaista. En muista mitä siin unes kävi, mut sitten, kun heräsin, mun oli ihan pakko mennä äidin ja iskän väliin. Sen jälkeen en nukkunukkaa enää ilman Lampii, mut nykyään se sujuu jo ihan hyvin. Mut sillon pienenä, kun jouduin nukkuu ”yksin”, nii mun piti mennä aina vanhempieni väliin.”
Sara Tuomaala, Myllymäen koulu 6A
toukokuun esine pdf
Viimeksi muokattu
3.5.2012
