Taisto Ahtola
"Väriä minä rakastan. - Maalaukseni ovat rosoisia. Pidän seinämaalauksenomaisesta, muraalimaalauksen tunnusta. Haluan että töissäni näkyy käden jälki sekä valon ja värin rikkaus." (Taisto Ahtola, 1988)
Taiteilijan tielle Taisto Ahtolaa veivät osaltaan sotavuosien raskaat kokemukset. Hän kertoi tuolloin ajatelleensa, että "jos tästä leikistä elävänä selviän, pyrin antautumaan sellaiselle alalle, missä inhimillisyyttä arvostetaan". Tämä ajatus toteutuikin hänen työssään opettajana, taiteilijana ja Hämeenlinnan Taidemuseon ensimmäisenä johtajana.
Taisto Ahtolan lapsuusvuosien muistot sijoittuvat Poriin, mutta Hämeenlinnasta tuli hänen koulukaupunkinsa perheen muutettua tänne vuonna 1927. Ahtola valmistui kansakoulunopettajaksi ja hän innostui kuvataiteista opettajavuosinaan Huittisissa 1940-luvun lopulla.
Tärkeä kannustaja ja opettaja oli taidemaalari Mikko Oinonen, joka maalasi kesäisin yhdessä Taisto Ahtolan ja hänen puolisonsa taidemaalari Rakel Ahtolan kanssa. Taisto Ahtola palasi Hämeenlinnaan vaimonsa ja lastensa kanssa vuonna 1950. Hän toimi opettajana kansalaiskoulussa sekä tuntiopettajana entisessä opinahjossaan lyseossa.
 |
Taisto Ahtola esittelee retrospektiivistä näyttelyään
Hämeenlinnan Taidemuseossa vuonna 1988. |
Väriekspressionismi sävyttää Ahtolan taidetta viisikymmenluvun alusta alkaen. Joissakin 1960-luvun tummasävyisissä maalauksissaan hän käsitteli raskaita sotakokemuksia. Vähitellen Ahtola halusi tuoda taiteessaan enmmän esille myös elämän myönteisiä ja onnellisia puolia.
Maisema ja luonnonilmiöt olivat Ahtolalle läheistä aihepiiriä, mutta varsinkin 1970-luvulta alkaen ihminen ja figuuri tulivat tärkeimmiksi aiheiksi. Harlekiinit, klovnit, nuket ja taiteilijahahmot kuvastavat elämän iloja ja suruja. Teoksensa Ahtola rakensi paksuin värikerroksin.
Taisto Ahtola toimi aktiivisesti Hämeenlinnan kulttuurielämässä. Hän oli mukana jo Hämeenlinnan Taidemuseon syntyvaiheissa 1950-luvun alussa, ja työskenteli sitten lähes kolme vuosikymmentä museon intendenttinä (1953-80).
Museonjohtajana Ahtola korosti taiteen ja yleisön yhteyttä. Hän arvosti erityisesti lapsiyleisöä ja piti taidekasvatusta tärkeänä osana museotyötä. Hän viihtyi hyvin koululaisluokkien kanssa taiteen äärellä.
Taisto Ahtola toimi lukuisissa kuvataidejärjestöissä ja -toimikunnissa. Valtakunnallisista tehtävistä hän itse piti vaativimpana Antellin valtuuskunnan puheenjohtajuutta vuosina 1974 - 77. Vuonna 1967 Ahtolalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja professorin arvonimen hän sai vuonna 1974. Taisto Ahtola oli mukana taiteilijaryhmässä, joka vuonna 1967 perusti kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen johdolla maamme ensimmäisen nykytaiteen kesänäyttelyn Oriveden Purnuun.
Ahtolan teoksia on maamme taidemuseoiden, liikelaitosten ja yhteisöjen kokoelmissa ja julkisissa kokoelmissa myös ulkomailla. Hämeenlinnan Taidemuseon kokoelmissa on 16 hänen teostaan.
Viimeksi muokattu
17.8.2009
