Kajaanin linna
Pyörtehissä Ämmäkosken kohoo linnan rauniot,
Tarumaiset, mustat, synkät, korkeet, jylhän autiot,
Ämmäkoski kuohullansa loiskuttaa sen muuria,
Piesten turhaan kiukkuansa, kiwet on niin suuria.
Werhollansa sammalehet linnan muurit werhoaa,
Kololaissa raunioiden puut ja pajut wersoaa,
Muista että astelet sä hautakummuil’ urhojen,
Tässä kohti sotajoukot seisoi ennen taistellen.
Sill’ ei aina ollut ole linna tää näin autio,
Eikä aina oo sen muurit olleet kiwiraunio,
Muurit tietää urhotöistä mainekkaiden urhojen,
Muurit tietää taistelosta, kalskehesta kalpojen.
Näissä laaksoloissa meidän, ennen wanhaan sota soi,
Täällä tykit kidastansa kuolon tulta salamoi,
Täällä seisoi Suomen joukko, wihollista torjuen,
Kaatuen se seisoi tässä, waan ei konsaan horjuen.
Runo, josta tässä säkeistöt 1-4/20, ilmestyi
Hämeen Sanomissa 26.9.1890 nimimerkillä E . . o
Viimeksi muokattu
23.7.2009
