Puheen ja kielen kehitys

Kuinka puheen ja kielen kehitys etenee?

Lapsen puheen ja kielen kehitys alkaa jo ennen syntymää. Lapsi kuulee kohtuun äidin ja ympäristön puhetta. Lapsen synnyttyä vauvan ja vanhemman välinen vuorovaikutus luo perustan puheen ja kielen oppimiselle. Hyvässä vuorovaikutussuhteessa vanhempi vahvistaa lapsen ilmaisuja ja rohkaisee vauvaa ääntelemään vastaamalla hänen ääntelyihin.

Lapsen puheen ja kielen kehitys on hyvin yksilöllistä ja erityisesti varhaisvaiheissa samanikäisten lasten kielelliset taidot voivat olla hyvin erilaiset. On täysin normaalia, että esimerkiksi kaksivuotias lapsi tuottaa vain muutamia sanoja tai puhuu jo pitkiä lauseita.
 
Puheen, kielen ja kommunikoinnin keskeisiä saavutuksia:

Alle 1 -vuotias
- reagoi puheeseen ja omaan nimeensä
- ääntelee (mm. itku, nauru, kujerrus, vokaaliääntely)
- konsonantti-vokaalitavutoistoa (jokeltelu)
1 -vuotias
- ymmärtää noin 50 sanaa
- ilmaisee itseään ääntelemällä, jokeltelemalla, ilmeillä, eleillä, toimimalla ja osoittelemalla
- saattaa tuottaa joitakin sanoja
- omaksuu sanoja hitaasti
1,5 -vuotias
- ymmärtää jo paljon puhetta
- noudattaa yksinkertaisia ohjeita
- tuottaa 0 - 50 sanaa
- käyttää kommunikoinnissa katsetta, ääntelyitä, osoitusta
- sanat vielä epäselviä
- yhdistää sanoja
- leikkii kuvitteluleikkiä (esim. juo leikisti kupista, syöttää nukkea)
2-2,5 -vuotias
- ymmärtää puhetta huomattavasti enemmän kuin osaa tuottaa sitä
- ilmaisee itseään pääasiallisesti sanoin
- sanojen määrän yksilöllinen vaihtelu on suurta
- ääntäminen epätarkkaa
- puhuu pieniä lauseita
3-4 -vuotias
- puhuu ymmärrettäviä lauseita
- tuottaa monipuolisesti eri sanaluokan sanoja
- tuottaa monimutkaisia lauserakenteita ja pitkiä tarinoita
- käyttää jonkin verran virheellisiä taivutusmuotoja
- äännevirheitä
5-6 -vuotias
- puhuu sujuvasti ja selvästi artikulaatiovirheitä lukuun ottamatta
- laaja sana- ja käsitevarasto
- käyttää kieltä monipuolisesti, keskustelee
- kirjaimet ja lukemisvalmiudet alkavat kiinnostaa

Milloin puheen ja kielen kehitystä on syytä seurata tai arvioida?

Puheen ymmärtämisen vaikeudet yhdistyneenä suvussa esiintyviin kielellisiin vaikeuksiin ovat aina syy tarkempaan seurantaan ja tukeen.
1 -vuotias
- lapsi ei seuraa ympäristöä eikä pyri vaikuttamaan siihen
- lapseen on vaikea saada kontaktia
- ääntely on vähäistä tai yksipuolista, ei jokeltelua
1,5 -vuotias
- ei noudata lyhyitä ohjeita
- vähän eleitä
- ei lainkaan sanoja
- leikki vähäistä
- huonosti vuorovaikutuksessa, katsekontakti vähäistä
2 -vuotias
- ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin
- alle 10 sanaa
- leikki yksipuolista
- huonosti vuorovaikutuksessa, katsekontakti vähäistä
3 -vuotias
- ei noudata kaksiosaisia ohjeita tai ymmärtää ne väärin
- suppea tuottava sanavarasto, sanat eivät taivu
- puutteita vuorovaikutustaidoissa ja katsekontaktissa
4-6 -vuotias
- suppea tuottava sanavarasto
- käsitteiden (koko, määrä, muoto, väri) hallinta niukkaa
- lauserakenteet yksinkertaisia
- vaikeutta taivutusmuotojen hallinnassa
- ei osaa kertoa näytetystä kuvasta
- puutteita vuorovaikutus- ja keskustelutaidoissa

Kuinka tuen lapseni puheen ja kielen kehitystä?

  •  Vähennä ympäristön häiriötekijöitä (esim. tv, radio, tietokone)
  •  Leiki, laula ja loruttele lapsen kanssa päivittäin
  •  Lue lapselle paljon, keskustelkaa luetusta
  •  Keskity lapsen kuuntelemiseen, anna hänelle aikaa ilmaista itseään
  •  Nimeä pienelle lapselle esineitä ja toimintoja toistuvasti (kun teet jotain, kerro lapselle mitä teet)
  •  Puhu selkeästi ja rauhallisesti, muista katsekontakti
  •  Käytä kuvia, näyttämistä ja tukiviittomia havainnollistamaan asiaa
  •  Pidä kiinni lapselle asetetuista säännöistä ja rajoista

Muista, että lapsi puhuu niin hyvin kuin sillä hetkellä pystyy. Ilmaise hänelle, että rakastat häntä ja hyväksyt hänet juuri sellaisena kuin hän on. Tukeminen, joka tapahtuu arjessa pienissä erissä säännöllisesti päivittäin tai useita kertoja päivässä, on tehokkainta.

Mitä teen, kun lapsellani on äännevirheitä?

Tavallisimpia puhehäiriöitä muuten normaalisti kehittyneellä lapsella ovat äännevirheet (yleisimmin: r, s, k, l). Suomalaisista seitsemänvuotiaista koululaisista noin kolmasosalla esiintyy vielä äännevirheitä. Ne johtuvat äänteiden tuottamiseen tarvittavien liikemallien puutteellisuudesta, puhemotoriikan kypsymättömyydestä, kuuloerottelun vaikeudesta, purentavirheistä tai kielijänteestä.

Yksittäisten äänteiden paras harjoitteluaika on usein vasta esikouluiässä ja harjoittelua jatketaan tarpeen mukaan koulussa laaja-alaisen erityisopettajan ohjaamana. Jos viisivuotiaalta puuttuu useita äänteitä ja puhe on epäselvää, voi olla yhteydessä puheterapeuttiin. Mikäli kielen kärki ei ylety ylähampaiden taakse suun ollessa hiukan auki, on kielijänne liian lyhyt ja se on hyvä tarkistaa esimerkiksi neuvolassa.

Äänneharjoitteluun liittyy aina kielen liikkeiden harjoitteleminen. Kielen liikkeitä kannattaa harjoitella kotona lapsen kanssa. Harjoituksia löytyy netistä hakusanalla ”kielijumppa”.

Mitä teen, kun lapseni änkyttää?

Änkytyksellä tarkoitetaan puhetta, jolle on tyypillistä tahdosta riippumattomat äänteiden, tavujen tai sanojen pidennykset (ääääänkytys) tai useat toistot (ä-ä-ä-änkytys). Myös useasti esiintyvät takeltelut ja tauot luetaan änkytykseksi, jos puheen sujuvuus kärsii huomattavasti.
 
Änkytyksen perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta tutkijat uskovat, että änkytyksen syntymiseen vaikuttaa lukuisat tekijät yhdessä. Änkytys oletetaan johtuvan perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksista.

Monien lasten puheessa esiintyy änkytyksen kaltaisia lieviä oireita jossain puheen kehityksen vaiheessa. Ne häviävät yleensä muutaman kuukauden kuluessa puhemotoriikan kypsyessä.

Änkytyksen kuntoutuksen eli puheterapian aloittamista suositellaan, jos änkytys on kestänyt puoli vuotta. Aiempi avun hakeminen voi olla hyödyksi, jos änkytys haittaa selvästi lapsen elämää, kommunikointia ja sosiaalisia suhteita tai vanhemmat ovat tilanteesta hyvin huolissaan. Änkytyksen ennuste on hyvä: noin 80 %:lla lapsista änkytys häviää ennen aikuisikää.

Vinkkejä kohti sujuvampaa puhetta:

  • Kohtele änkyttävää lasta kuten muitakin lapsia.
  • Älä keskeytä lasta.
  • Älä puhu lapsen puolesta.
  • Älä korjaa lapsen puhetta.
  • Keskity siihen mitä lapsi sanoo, ei miten hän sanoo sen.
  • Mallinna rauhallista ja hidasta puhetta.
  • Puhu yksinkertaisin lyhyin lausein.
  • Kysy lapselta yhtä asiaa kerrallaan.
  • Jätä keskusteluun pidempiä taukoja puheenvuorojen väliin.
  • Rauhoita puhetilanteet.
  • Änkytystilanteessa auta lasta säilyttämällä katsekontakti ja pysymällä rauhallisena.
  • Lapsen puheen ollessa sujuvampaa, anna mahdollisuus puhua paljon.
  • Lapsen änkytyksen ollessa runsaampaa, loruile ja laula lapsen kanssa enemmän, kysele vähemmän.

Linkkivinkki: Suomen änkyttäjien yhdistys ry 


 


Viimeksi muokattu  21.3.2012

Share