Hämeenlinnan lyseon juuret ulottuvat aina vuoteen 1872, jolloin koulujärjestys määräsi, että oli perustettava kaksi täydellistä yliopistoon johtavaa normaalilyseota, sekä ruotsin- että suomenkielinen. Kouluylihallituksen silloinen päällikkö, vapaaherra Kasimir von Kothen kannatti vastoin senaatin ja valtiopäivien enemmistökantaa, että suomenkielinen osasto perustetaan Hämeenlinnaan. Venäjän keisari allekirjoitti julistuksen, jolla päätös pantiin toimeen.

Lyseota ei luotu tyhjästä, koska Hämeen läänin pitkäaikaiseen pääkaupunkiin oli syntynyt kouluverkosto. Paikkakunnalla oli toiminut jo pitkään ruotsinkielinen alkeisopisto, jonka opettajille tarjottiin mahdollisuutta siirtyä uuden koulun aineopettajiksi.  Ruotsinkieliset opettajat eivät noin vain halunneet siirtyä kouluun, jonka opetuskieleksi oli määrätty lyseoissa silloin harvinainen suomen kieli. Niinpä normaalilyseon opettajat saatiinkin pääasiassa pääkaupunkiseudulta. Osan ensimmäisen luokan oppilaistaan koulu sai perinnöksi alkeisopistolta. Lyseolle määrättiin siirrettäväksi myös vanhan koulun kirja – ja muut kokoelmat, mm luonnontieteelliset havaintovälineet.

Hämeenlinnan lyseota vuonna 1873 perustettaessa ylioppilastutkintoon johtavia oppikouluja oli eteläisessäkin Suomessa harvassa. Kun suomenkielinen normaalilyseo siirrettiin Hämeen pääkaupunkiin, se merkitsi eräänlaista sivistyksellistä vallankumousta: kulttuurisen pääoman yhtäkkistä siirtymää kohti valtakunnan periferiaa. Kouluun otettiin ensimmäisenä vuonna 61 oppilasta, joista ensimmäiselle luokalle 41 ja toiselle 20. Lyseon ensimmäiselle ja toiselle luokalle päässeistä lähes puolet oli lähtöisin muualta kuin koulukaupungista. Kaikki historiallisen Hämeen opintiet veivät Hämeenlinnaan.

Lyseoon tultiin alkuaikoina niin Tampereen takaa, syvältä Satakunnasta kuin pitkälti Päijät-Hämeestäkin. Myös sosiaalisesti oppilaat edustivat senaikaisessa koulutusyhteiskunnassa suhteellisen laajapohjaista joukkoa. Koulu sai oppilaansa alkuaikoina keskeisesti virkamiesten ja pappien lapsista, mutta joukossa oli hyvin vahva edustus talonpoikien jälkeläisiä. 

Nyt 2000 – luvulla vankat perinteet jatkuvat edelleen, sillä Hämeenlinnan Lyseon lukioon hakeudutaan hyvinkin kaukaa; hakijoiden joukossa on nuoria, joiden isät, isoisät ja isoisoisät ovat käyneet koulunsa Lyseossa.

Lyseon motto
” Labor improbus omnia vincit ”
on yhä edelleen meidän lyseolaisten asenteemme koulutyöhön.

Koulumme loistelias historia ja koulusta valmistuneet lukuisat suurmiehet antavat tämän päivän lyseolaisille mahtavan voimavaran, johon tukeutuen koulu vastaa 2000 – luvun haasteisiin ennakkoluulottomana vahvan osaamisen tyyssijana.