Suomi 100 -juhlavuoden tarinat

Tämä tarina on osa Sisäministeriön hallinnonalan viranomaisten tarinakokonaisuutta Suomi 100 – 100 tarinaa.

palokunta työssään noin sata vuotta sitten

Puolueeton palokunta? Sisällissodan vuosi 1918

Hämeenlinna jäi sisällissodan ensiviikkoina muodostuneen rintamalinjan punaisten hallitsemalle puolelle ja palotoimikunta oletti punaisten ottavan palotoimen hallintaansa. Palomestari ja ruiskumestari olivat valmistautuneet eroamaan toimestaan, mutta yllättäen Hämeenlinnassa ei puututtu palokunnan toimintaan. Esimerkiksi Helsingissä palokunnan vanha johto erotettiin ja tilalle valittiin toimikunta. Punaisten valtaamilla alueilla palokuntien palomestarit vastustivat tiukasti palokuntalaisten aseisiin tarttumista. Myös Hämeenlinnassa palokonstaapeleille annettiin selvät ohjeet: ”Kivääriä ei kukaan saanut vastaanottaa, palokuntalaisten ainoat taisteluvälineet olivat paloasemalla.”

Ensimmäisten sisällissodan kuukausien ajan palotoimi jatkoi siis Hämeenlinnassa entisellään, vain tornivartioita oli lisätty, koska puhelinkeskus oli punaisten hallussa. Huhtikuun 22. päivä 1918 palomestari otti palokuntaan yhdeksän täydennysmiestä ja kaksi hevosta. Lisämiehistyksen avulla saatiin järjestettyä palokunta kolmeen lähtöön samanaikaisten tulipalojen varalta. Yksi syy hälytysvalmiuden nostoon oli pakenevien punaisten uhkaus sytyttää kaupunki tulee lähtiessään.

Huhtikuun 25. päivänä palomestari Laurela määräsi koko miehistön päivystämään pruuttahuoneella ympäri vuorokauden. Yöllä tuhansien ihmisten, vaunujen ja hevosten pakolaisvirta kulki kaupungin halki itään. Pakolaiset keräsivät mukaansa mitä saivat, muun muassa palokunnan työrattaat katosivat yön aikana ja löytyivät myöhemmin Lahdesta. Saksalaiset aloittivat kaupungin valtauksen seuraavana päivänä. Kolmen aikaan iltapäivällä alkoi tykkituli yltää kaupungin ympäristöön, ja tunnelma pruuttahuoneella oli jännittynyt miehistön odottaessa ensimmäistä hälytystä. Pian tulikin hälytykset sekä rautatieasemalta ja Hätilästä. Vähäisiä sammutusvoimia ei haluttu uhrata näiden palojen sammuttamiseen, sillä Hätilä sijaitsi kaupungin ulkopuolella ja rautatieasemalle päästäkseen palokunnan olisi pitänyt kulkea punaisten tuliaseman editse.

Palokunnan ei tarvinnut jäädä toimettomaksi, sillä tornivartija ilmoitti heti perään kaupungin puhelinkeskuksen olevan ilmiliekeissä. Punaiset olivat valelleet puhelinkeskuksen bensiinillä ja sytyttäneet tuleen. Palokunnan ensimmäinen osasto lähti palomestarin johdolla palopaikalle, mutta heti puhelinkeskuksen nähtyään kutsui palomestari paikalle koko palokunnan miehistön. Puhelinkeskus sijaitsi keskellä puutalokorttelia ja paloi täydellä voimalla. Vaarana oli palon leviäminen ympäristöön ja suurpaloksi.

Puhelinkeskuksen sammutustyötä tahditti taukoamaton tulitus. Valkoisten tykistön ja kranaatinheittimien ammukset räjähtelivät sammuttajien ympäristössä sytyttäen siellä täällä pienempiä paloja. Laurela kuvaili myöhemmin tapahtumia: ”tuntui kuin olisimme olleet maailmanlopun partaalla”. Keskellä tulitusta joukko punaisia sotilaita saapui paikalle vaatimaan sammutustöiden lopettamista, mistä Laurela tiukasti kieltäytyi. Kinastelun keskeytti kranaatin räjähdys riitapukareiden läheisyydessä ja sammutustyötä päästiin jatkamaan pelkän tykistötulen häiritessä työskentelyä.

Sisällissota päättyi 16. toukokuuta 1918 ja palokunta palasi hiljalleen normaalitilaan. Palotoimikunta osasi antaa arvoa palokunnan toiminnalle vaikean vuoden aikana, mistä on todistuksena palotoimikunnan pöytäkirjan liitteenä oleva palotoimikunnan pitkäaikaisen puheenjohtajan L.J.Töttermanin 25.10.2018 päivätty kirje: ”…Waikka ahdinkotilansa oli mitä vaikeinta ja hermostuttavinta sekä jännitys huipullaan ei yksikään palokuntalainen väistynyt paikaltaan kaupungin valloituksen aikana, kuolemankin silmien edessä ollessa, ja kaikki päällystön määräykset tehtiin täsmälleen murisematta, mikä työ säilyy kauniina muistona kaupunkimme historiassa. Täytyykin ihailla tätä kylmäveristä velvollisuuden täyttämistä ja miehistöä kunnioittaa, sitä suuremmastakin syystä kun se koko tämän kauhun ja uhkauksen aikana osoitti siksi suurta lujamielisyyttä ja uskollisuutta, ettei liittynyt tuohon sorto- ja hirmuvaltaa harjoittamaan punakaartiin, johon sitä usein jyrkästi vaadittiin…”

Otteita kirjasta ”Töihin poistu! Vakinainen palokunta Hämeenlinnassa 1911 - 2011”. Julkaisija Kanta-Hämeen pelastuslaitos, tekijä Niki Haake. Lisätietoja Petri Talikka p.03 621 2453

Asiasanat: Suomi100, pelastuslaitos
Viimeksi muokattu: 29.9.2017