Varautumisella tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa ja suunnittelua, jolla pyritään varmistamaan yhteiskunnan mahdollisimman häiriötön toiminta kaikissa turvallisuustiloissa (normaaliolot, normaaliolojen häiriötilanteet, poikkeusolot).

Varautuminen voidaan jakaa viranomaisten varautumiseen ja omatoimiseen varautumiseen.

Varautumista kansallisella tasolla ohjaa Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. http://www.yhteiskunnanturvallisuus.fi/

Viranomaisten varautuminen

Varautumista tekevät mm. valtio, kunnat ja liikelaitokset. Viranomaisten varautumistoimenpiteisiin kuuluvat mm.

  • riskianalyysin tekeminen (normaali- ja poikkeusolot)
  • valmiussuunnittelu normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyen
  • johtamis- ja viestintävälineiden kehittäminen ja ylläpito
  • varaukset (henkiö-, tila-, kalusto-)
  • koulutus
  • valmiusharjoitukset
  • varautumisen koordinointi ja yhteistoiminta

Omatoiminen varautuminen

Omatoimista varautumista tekevät yksityiset ihmiset, yritykset ja yhteisöt. Yksinkertaisimmillaan se on meidän jokaisen varautumista erilaisiin onnettomuus- ja uhkatilanteisiin omissa kodeissamme.

Omatoimisen varautumisen merkitys on myös poikkeusoloissa tärkeä. Rakennuksen omistaja tai haltija, virastot ja laitokset ja yritykset ja yhteisöt ovat velvollisia varautumaan sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät. Erikseen määritellyissä kohteissa on laadittava pelastussuunnitelmat, joissa selvitetään miten vaaratilanteita ehkäistään ja miten toimitaan erilaisissa onnettomuus- ja vaaratilanteissa.

Hyödyllistä tietoa arkielämän onnettomuuksien ja varsinkin koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyyn löytyy esim. Kodin turvaoppaasta, joka on sisäasiainministeriön ja Suomen pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) ylläpitämä verkkopalvelu.

 

Viimeksi muokattu: 18.1.2017