Sosiaalisesti kestävä puistolounas

Pieniä perhosia vatsassa, mitenköhän sopeudun joukkoon? Huomasin pian, että ei hätää. Neiti kesäheinä, Kerttu, toivotti joukkoon tervetulleeksi kauniilla voikukalla. Minut oli nähty.

Kestävä kehitys yhdistetään usein ympäristöön. Se ei ole väärin, ympäristönäkökulma on yksi osa sitä. Kestävään kehitykseen kuuluu kolme muutakin aspektia: sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kestävyys. Sosiaalisen kestävyyden näkökulma on noussut vuosien aikana vahvemmaksi kestävän kehityksen toimintakentällä. Se on hyvä, sillä sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen kaupungeissa on perustan luomista kaikelle muulle toiminnalle. Kaupunkia ei ole ilman sen asukkaita.

Kokemuspohjaisissa keskusteluissa huomasin olevani yhä enenevissä määrin arkajalka. Uimavesi on kuulemma jo lämmintä. Onneksi sain tukea vertaisiltani, jotka ymmärsivät lapsuuden kesien lämminten uimavesien olevan enää muisto vain.

Tänä keväänä sosiaalinen kestävyys on testannut omia rajojaan, niin hyvässä kuin pahassa. Olemme onnistuneet luomaan uskomattomia verkostoja keskuuteemme, joilla turvaamme yksilöiden perustarpeiden toteutumisen. Toisaalta, olemme sulkeutuneet turvallisuuden nimissä koteihimme ja välttäneet sosiaalisia kontakteja viimeiseen asti. Nyt janoamme keskusteluja, hymyjä, osallisuutta, yhdessäoloa. Tätä on Hyvät eväät -puistoruokailu. Ja lisätäkseni vielä, erinomaista ruokaa.

Keskustelutoverini ei oikein malttaisi jutella kanssani. Jalka vipattaa jo eteenpäin. Pöllyävä hiekka toimii kuin savumerkkinä ja lupauksena leikeistä, joita on kevät pidetty vakan alla piilossa.

Miksi minä kirjoitan tätä ilmastokoordinaattorin roolista? Hyvä, jos tämä herättää ihmetystä – olemme silloin onnistuneet tehtävässä. Kysymykseen vastaten: siksi, koska sosiaalisen kestävyyden vaaliminen, kehittäminen ja lisääminen on kaupungissa jokaisen toimialan ja työntekijän tehtävä. Hyvät eväät kokoaa yhteen niin sosiaali- ja terveyspuolen, strategian ja kehittämisen, kouluohjaajat,  järjestöt, kolmannen sektorin toimijat ja yksilöt mukaan toimintaan. Joukko kasvaa, kun sana kiirii ja kenties kesän loppuun mennessä meillä on Hämeenlinnassa aivan uudenlainen yhteisöllisyyden alusta.

Hei hei, kiitos ruoasta, nähdään huomenna! Neiti kesäheinä huudahtaa iloisesti ja kiitää pitkin kesäistä nurmea kohti uusia seikkailuja.

Emmi Leppänen
ilmastokoordinaattori
Hiilineutraali Hämeenlinna


Kuva: Kristiina Pykälistö