Unelmista ja poikkeusajan arjesta

Moikka! Mun nimi on Sofia, oon 16-vuotias ja asun Hämeenlinnassa. Oon 9. luokalla Nummen Yhtenäiskoulussa. Mä harrastan tanssia kisaryhmässä Hämeenlinnan tanssi- ja liikuntakeskuksella.

Arki ennen koronaa ja näitä erikoisjärjestelyjä oli aika kiireistä. Harjoitukset minulla oli 5 kertaa viikossa, joinain päivinä kahdet harjoitukset peräkkäin, jonka lisäksi kävin pitämässä kerhoa Riihimäellä kerran viikossa. Olen myös koulussani oppilaskunnanhallituksen puheenjohtaja, joten oppilaskunnan hommat veivät myös osan aikaani. Kaiken tämän lisäksi vietin kavereiden kanssa aikaa ja hoidin koulutyöt huolella. 

Nyt erikoisjärjestelyjen takia kaikki harjoitukset on peruttu ja siirretty etäopetukseen, myös koulu on siirtynyt etäopetukseen. Etäopetus ei ole minulle mieleinen tapa työskennellä, sillä en opi asioita yhtä hyvin, kuin lähiopetuksessa, mutta kyllä tämä tästä. En saa myöskään olla kavereiden kanssa kuin ulkona muutaman kanssa pitäen turvavälin. Tämä on minulle myös kova paikka, koska olen erittäin sosiaalinen ja kaverit ovat minulle todella tärkeitä. 

Pienenä mun unelmat oli kaikki aika pieniä, halusin ottaa isoista siskoista mallia ja olla voimistelija. En kuitenkaan saanut harrastaa sitä kun vuoden tai kaksi, koska harjoitukset olisivat menneet sisarusten kanssa päällekkäin. Pienenä unelma-ammattini oli psykiatri ja tämä unelma kesti vielä viime vuoteen asti, kunnes tajusin etten pystyisi olemaan lääkäri ja siitä vasta erikoistumaan psykiatriksi.

Nykyään en unelmoi psykiatrin urasta vaan psykologin urasta, sillä haluan edelleen auttaa ihmisiä. Unelmani eivät ole kauheasti muuttuneet lapsuudestani, vaan edelleen toivon pieniä asioita, kuten hyvää koulumenestystä ja edistymistä tanssissa. Toivon myös, että korona menisi pian ohi ja pääsisin viettämään kavereiden kanssa aikaa kunnolla. 

Muistakaa unelmoida paljon ja oli unelmat sitten pieniä tai isoja pitäkää niistä kiinni, unelmat kantaa pitkälle elämässä!

Heippa!

Sofia Teppo, 16-vuotias peruskoululainen Hämeenlinnasta.