Pulmia perheessä?

Tälle sivulle on koostettu ohjausta, neuvontaa ja tietoa perheille mahdollisesti tutuista tilanteista.

Arki lapsiperheessä -osiosta löydät tietoa lapsen aggressiivisuudesta, leikkitaidoista, levottomuudesta, masennuksesta ja ylivilkkaudesta

Tällä sivulla on listattu eri-ikäisten lasten vanhempia mahdollisesti mietityttäviä asioita. Omaolosta löydät useita hyvinvointivalmennuksia, jotka käsittelevät tyypillisiä arkielämän ilmiöitä.

auttavat molemmat ennalta ehkäisemään ristiriitatilanteiden syntymistä tulevaisuudessa ja lisäämään arjen huomaavaisuutta. Hyvinvoivat aikuiset lisäävät kaikenikäisten lasten hyvinvointia.

Tunnistaudu valmennussivulla ja lue lisää Omaolosta.

Arjen kesyttäjät

Tutustu Arjen kesyttäjien materiaaleihin esim. lapsen syömistä – tai säännöllistä päivärytmiä koskevissa asioissa.

Osaako lapseni leikkiä?

Lapsen leikkitaidot alkavat kehittyä jo alle puolen vuoden iässä, kun lapsi alkaa tutkia ympäristöään käsin koskettelemalla ja suulla maistelemalla. Lapsen kasvaessa leikkitaidot kehittyvät ja sosiaaliset taidot karttuvat. Leikkiminen on tärkeää, sillä leikin avulla lapsi jäsentää maailmaa ja harjoittelee monipuolisesti tulevassa elämässä tarvittavia taitoja.

Lapsen kehityksessä voi olla viiveitä tai asioita, jotka estävät lasta leikkimästä. Silloin hän tarvitsee ympäristönsä, mm. vanhempien tukea leikin onnistumiseksi.

Lapsi saattaa tarvita tukea leikkiinsä, mikäli hän ei kiinnostu ympäristöstään, ei tutki tavaroita ja leluja, ei osaa asettua rooliin tai noudata sovittuja sääntöjä, ei hakeudu ikätoverien seuraan tai kykene leikkimään pitkäkestoisesti.

Mikäli lapsellasi on hankaluuksia yllä olevissa asioissa, tuo huolesi esille neuvolassa ja pyydä lähete toimintaterapeutille.

Milloin pitää huolestua lapsen levottomuudesta ja ylivilkkaudesta?

Perheiden elämä on usein kiireistä ja lapsi altistuu jatkuvasti erilaisille ärsykkeille. Aikuisten kiire ja stressi tarttuvat helposti myös lapsiin. Nämä saattavat aiheuttaa lapsessa levottomuutta.
Levottomuuden syynä voi olla myös lapsen haastava temperamentti tai levottomuus voi olla stressiperäistä. Kyse voi olla myös esim. tarkkaavuuden ja yli-vilkkauden häiriöstä.

Kun lapsen ylivilkkaus ja levottomuus haittaavat arkea, oppimista tai ryhmässä toimimista ja levottomuutta on jatkunut jo pidempään, on hyvä hakea apua tilanteen selvittämiseksi.

Alle kouluikäisen lapsen levottomuuden voi ottaa puheeksi päivähoidossa tai kysyä apua neuvolasta. Kouluikäisen lapsen levottomuudesta voi puhua opettajalle tai kouluterveydenhoitajalle, myös oppilashuollon psykologilta voi kysyä neuvoja.

Miten autan pelkäävää lastani?

Pelko on elämää suojaava, välttämätön tunne, se auttaa selviytymään vaaroista. Lapsia pelottavat erilaiset asiat kuin aikuisia. Pelottavaan asiaan tai tilanteeseen voidaan yhdessä tutustua lapsen omassa tahdissa.
Monet pelot ovat tavallisia, liittyvät lapsen kehitysvaiheisiin ja menevät ohi.

Mikäli pelko häiritsee lapsen tai perheen päivittäistä elämää kohtuuttomasti, kaverisuhteet kärsivät tai lapsi ei pysty olemaan pientäkään aikaa yksin, ota yhteyttä neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon tai perheneuvolaan.

Miten toimin, kun lapseni kiukkuaa ja lyö?

Lapsen elämässä voi olla paljon asioita, jotka askarruttavat mieltä. Paha olo saattaa purkautua kiukkuamisena tai lyömisenä, yllättävissäkin tilanteissa. Aggressio on tarpeellinen, elämää eteenpäin vievä voima. Puolensa pitäminen on tärkeä taito, jota ilman ei elämässä selviä. Joskus aggressiivinen käytös alkaa kuitenkin haitata lapsen arkea ja ihmissuhteita.

Lapsi tarvitsee aikuisen tuekseen estämään raivon purkautumista väkivaltana. Lasta voidaan varoittaa, jos tilanne on ryöstäytymässä käsistä. Jos varoitus ei tehoa, tilanne pysäytetään vaikkapa asettamalla lapsi hetkeksi istumaan tarkoitukseen varattuun paikkaan. Tarvittaessa häntä autetaan rauhoittumaan pitämällä kiinni.

Lapsen kanssa on hyvä keskustella siitä, mitä tapahtui. Erityisesti on hyvä keksiä yhdessä, millä muilla keinoilla kiukkua voi purkaa kuin lyömällä. Näin lapsi oppii tunnistamaan ja nimeämään tunteita, käyttäytymismalleja, syitä ja seurauksia. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, kun lapsi toimii oikein, ja tällöin kiittää ja kannustaa häntä. Tärkeää on, ettei aikuinen itse menettäisi tilanteissa malttiaan. Lapsi jota on lyöty, tai joka on nähnyt lyömistä, oppii lyömään.

Jos aikuisen ja lapsen vuorovaikutus tuntuu olevan pelkkiä kieltoja ja moitteita, vanhemmat uupuvat ja suhteet samanikäisiin tai aikuisiin kärsivät tulistumisista, ota asia puheeksi päiväkodissa, neuvolassa, kouluterveydenhuollossa tai ota yhteyttä perheneuvolaan.

Voiko lapseni olla masentunut?

Lapsen masennuksen tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Lapsi voi tuntua ”helpolta”, jos hän ei vaadi huomiota, on hiljainen ja viihtyy itsekseen. Lapsi ei kiinnostu mistään, mieliala on alakuloinen ja iloisia asioita on vaikea löytää. Toisaalta toimelias lapsi voi olla levoton ja kiukutteleva, aikuisen mielestä ”tuhma”. Jos lapsi ajattelee olevansa paha, hän saattaa olla uhkarohkea, onnettomuusaltis ja käyttää sitä keinona saada hoivaa tai hän saattaa kieltäytyä lohdutuksesta. Oppiminen voi kärsiä ja koulumenestys voi heiketä, myös unihäiriöt ovat tavallisia.

Mikäli huomaat lapsen mielialassa selvän muutoksen, lapsen alavireisyys haittaa arkea, oppimista tai kaverisuhteita ja on jatkunut jo pidempään, hae apua tilanteen selvittämiseksi. Puhu asiasta neuvolassa tai kouluterveydenhoitajalle tai ota yhteydessä perheneuvolaan.
Itseään vahingoittava tai sellaisesta puhuva lapsi tarvitsee apua välittömästi.

Ero lapsiperheessä osiosta löydät tietoa erosta, Eron ensiapupisteestä, lapsen tapaamisten järjestelystä ja perheasioiden sovittelusta

Kun lapsiperheessä harkitaan eroa, kannetaan huolta siitä, mitä eron uhka ja ero merkitsee lapselle. Lapsen selviäminen vanhempien erosta ja sen aiheuttamista muutoksista riippuu paljolti siitä, miten vanhempien välinen yhteistyö toimii eron jälkeen.

Joskus puolisoiden välisiin kiistoihin kannattaa hakea perheen ulkopuolista apua. Perheasioiden sovittelu on lakisääteistä ja luottamuksellista palvelua, joka on tarkoitettu

  • avio- tai avoeroa harkitseville
  • erojärjestelyjä tekevälle
  • eronneille sopeuduttaessa uuteen tilanteeseen
  • puolisoille, jotka päättävät jatkaa yhdessä
  • lapsen tapaamiset eivät suju eron jälkeen

Eron pohdinta yksin voi olla vanhemmalle raskasta. Asiaan liittyvät monet tunteet voivat tehdä aiheesta vaikeasti käsiteltävän myös läheisten kanssa.

Kun eropäätös on tehty, on lapsen kannalta olennaista, että vanhemmat eron jälkeen kykenevät lasta koskevissa asioissa yhteistyöhön. Vanhempien tulee keskustella keskenään, ilman lapsen vastuuttamista siitä, miten lasten asiat jatkossa hoidetaan . Vanhempien tulee huolehtia siitä, etteivät he sekoita ristiriitaisia tunteitaan parisuhteen päättymisestä keskinäisen vanhemmuutensa hoitamiseen.

Vanhemmalle itselleen ero on myös usein iso kriisi ja voimia vievä tilanne. On haastavaa yrittää tässä tilanteessa huolehtia myös lasten tarpeista, vastata heidän kysymyksiinsä ja kuunnella heidän huoliaan.

Tukea haastavaan tilanteeseen saat Eron ensiapupisteeltä.

Kun lapsen tapaamiset ei suju

Lapsen ja toisen vanhemman tapaamisiin liittyvät ongelmat ilmenevät usein siten, että vanhemmilla on toistuvaa erimielisyyttä lapsen asioista, tapaajavanhempi ei halua tavata lasta tai hän ei palauta lasta, lähivanhempi ei anna lasta tapaamisiin tai lapsi ei halua mennä tapaajavanhemman luo. Tällöin vanhemmat voivat varata ajan yhteisneuvottelua varten perheoikeudellisesta yksiköstä tai perheasiain neuvottelukeskuksesta, palveluvalikkoon kuuluu mm. perheasioiden sovittelu.

Myös Kanta-Hämeen käräjäoikeus tarjoaa asiantuntija-avusteista tuomioistuinsovittelua. Siinä vanhemmat yhdessä sovittelijan (käräjätuomari), lapsen ja eroon liittyvien asioiden asiantuntijan (psykologi tai sosiaalityöntekijä) ja vanhempien mahdollisten avustajien (asianajajat) avulla pyrkivät sopimusteitse löytämään asiassa lapsen edun mukaisen ratkaisun, jonka sovittelijatuomari vahvistaa.
Vanhemmat voivat itse hakea sovittelua käräjäoikeudelta. Myös käräjätuomari voi esittää sovittelu mahdollisuutta vanhemmille.

Lapsen ja vanhemman tapaamisia voidaan järjestää myös valvotusti. Näistä tapaamisista tulee olla tuomioistuimen tai lastenvalvojan päätös.

Kriisi perheessä -osiosta löydät tietoa tilanteista, joissa perhettä koettelee läheisen kuolema, onnettomuus tai taloudelliset vaikeudet

Miten autan lasta, kun läheinen on kuollut?

Menetykset ja suru kuuluvat elämäämme. Sureminen etenee yksilöllisesti ja siihen kuluu aikaa. Usein surussa auttaa, kun sitä voi jakaa muiden kanssa. Surevilla aikuisilla on usein sellaisia sosiaalisia verkostoja, joiden avulla selviää arkipäivästä.

Lapselle tärkeimmät ihmiset ovat useimmiten vanhemmat ja muut läheiset surun kohdatessa. Lapselle on tärkeää, että hän saa lohdutusta ja läheisyyttä ja voi kysyä mieltään askarruttavista asioista. Jos toinen vanhemmista on kuollut, lapselle on tärkeää tieto siitä, kuka hänestä pitää huolta jatkossa. Hän voi myös pelätä menettävänsä jäljelle jääneenkin vanhempansa. Usein lapsia auttaa myös arjen jatkuminen niin tavallisena kuin mahdollista.

Kun lapsi näkee vanhempansa surevan, hän voi alkaa auttaa vanhempaa siten, että peittelee omaa suruaan. Vanhemman on hyvä puhua lapselle, että aikuisena huolehtii asioista ja on olemassa myös lasta varten omasta surustaan huolimatta.

Jos kuolemaan liittyy jokin onnettomuus tai se on muuten tapahtunut yllättäin tai lapsi on ollut paikalla, voi lapsi tarvita perheen ja läheisten ulkopuolista tukea. Voi olla, että tilanteessa onkin jo tarjottu kriisiapua ja se auttaa normaaliin suremiseen pääsemistä. Tilanteen helpottamiseksi on olemassa erilaisia tukijärjestelmiä niin aikuisille kuin lapsillekin. Tärkeintä lapsen kannalta on se, ettei hän jää tunteidensa kanssa yksin. Apua tilanteeseen saat mm. perheneuvolasta.

Miten toimin, kun perhettä on kohdannut onnettomuus?

Perheen kokiessa onnettomuuden tai tapaturman on tärkeää, että kaikki perheenjäsenet otetaan mukaan asian käsittelyyn. Lasten kanssa tapahtuneesta puhuminen on tärkeää. Monesti lapsi ei itse ota asioita puheeksi, jos näkee vanhempien olevan ahdistuneita. Onkin erittäin tärkeää, että vanhempi itse juttelee lapsen kanssa tapahtuneesta.

Onnettomuus ja tapaturma ovat aina yllättäviä, ja saavat yleensä aikaan kysymyksiä siitä, olisiko itse tai joku muu voinut estää tilanteen. Syyllisyyden kokemukset ovat tavallisia ja monesti lapsi voi kokea niitä vahvasti. On erittäin tärkeää vapauttaa lapsi syyllisyyden tuntemuksista.

Aikuisen täytyy luoda kaikesta huolimatta lapselle turvallinen olo ja luottamus siihen, että lapsi voi kokea jatkossa olevansa turvassa. Arkirutiinien, kuten ruokailujen, nukkumaanmenoaikojen jne. säilyminen ennallaan luo lapselle turvan tunnetta. Tärkeää on, että pyydät vanhempana muiden aikuisten tukea ja apua arkeen, jos oma jaksamisesi ja tilanteesi eivät mahdollista lasten arkirutiinien jatkumista ennallaan.

Perheneuvolasta koko perhe saa kriisiapua tilanteen purkamiseksi. Jos huoli lapsesta ei vähene tilanteen tasoituttua, on tärkeää hakea apua myös myöhemmin.

Mitä teen, kun läheinen sairastuu vakavasti?

Mikä tahansa perheenjäsenen vakava sairastuminen on perheessä kriisi.
Vanhemman sairastuessa lapsen tehtävä ei ole toimia vanhempansa hoitajana vaan hänellä on oikeus olla lapsi. Vanhemman sairautta voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä ja siitä on vaikea puhua. Tällöin on tärkeää, että ympärillä on muita läheisiä aikuisia tukemassa lasta. Lapsella on oikeus turvalliseen aikuiseen ja arkeen.

  • On hyvä puhua sairaudesta jonkun läheisen kanssa.
  • Asioita voi selvitellä perheen kesken tai kääntyä terapeutin tai muun ulkopuolisen puoleen.
  • On tärkeää pyrkiä siihen, että perheen normaalit arkirutiinit jatkuvat sairaudesta huolimatta.

Jos vanhemmalla on psyykkinen sairaus, on hyvä keskustella lapsen kanssa siitä, miten vanhemman sairaus näkyy arjessa. Vanhempi saattaa nukkua paljon, olla ärtyisä tai ei jaksa huomioida lasta. On tärkeää, että lapselle on kerrottu, mistä se johtuu, koska nämä vaikuttavan lapsen arkeen. Samoin joskus psyykkinen sairaus voi aiheuttaa outoja puheita ja käyttäytymistä, mikä on lapselle hyvä selittää. Tällaisessa tilanteessa voisi olla hyvä hyödyntää vanhemman mahdollista omaa hoitotahoa (lääkäriä, psykiatrista sairaanhoitajaa ym.).

Mistä saan apua taloudellisiin pulmiin?

Lapsiperheessä talous saattaa ajoittain olla tiukkaa esimerkiksi työttömyyden tai lasten kotona hoitamisen takia. Lapsiperheissä on paljon ylimääräisiä, yllättäviäkin menoja. Tällöin on hyvä pohtia tuloja ja menoja, kiinnittää erityistä huomiota kulutustottumuksiin, tehdä rahankäyttösuunnitelma ja pitää kirjaa perheen tuloista ja menoista.

Voit hakea toimeentulotukea, joka on muuta toimeentuloturvaa täydentävää, yksilökohtaista ja viimesijaista taloudellista tukea. Se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa tulot ja varat eivät riitä kohtuullisiin elinkustannuksiin.

Perustoimeentulotukea haetaan Kelasta ja lapsiperheiden sosiaalityö voi myöntää täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea lapsiperheille. Jos perheellä on voimassa oleva lastensuojelun asiakkuus, täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea haetaan lastensuojelusta.

Ota yhteyttä lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin.

Täysi-ikäisen nuoren perustoimeentulotuki haetaan Kelasta. Täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki käsitellään aikuissosiaalityön palveluissa.

Nuoruusiän pulmat -osiosta löydät tietoa murrosikäisen kehityksestä ja siitä, miten toimia nuoren mahdollisten koulunkäyntivaikeuksien tai arjenhallinnan haasteiden kanssa

Nuoruusikä on välttämätön kehitysvaihe kohti itsenäistä aikuisuutta. Nuoruusiän kehitys ja siihen kuuluvat muutokset näkyvät nuorissa eri tavalla ja eriaikaisesti. Murrosiän fyysiset ja psyykkiset muutokset voivat aiheuttaa nuorelle itselleen hämmennystä.

Arki murrosikäisen kanssa

Normaaliin murrosiän kehitykseen kuuluu irtautuminen vanhemmista, ”kapinointi” ja mielipide-erot vanhempien kanssa. Tavallista on myös mielialan vaihtelut, jotka voivat aiheuttaa ristiriitatilanteita kotona, koulussa ja kavereiden kanssa. Myös päihdekokeilut saattavat alkaa yläkouluiässä.

Nuori voi käyttäytyä huonosti vanhempiaan kohtaan ja keskusteluyhteys oman nuoren kanssa voi olla huono tai kokonaan poikki. Tällaisissa tilanteissa vanhempi voi kokea voimattomuutta ja keinottomuutta, jolloin on hyvä tietää, että vanhempana et ole yksin. Pulmatilanteissa kannattaa avata keskustelu kavereiden vanhempien kanssa tai ottaa yhteyttä kouluun.

Vanhempien tuki on nuorelle tärkeää itsenäistymiskehityksestä huolimatta. Tärkeää on etsiä arjesta aikaa ja hetkiä, joissa voi paneutua aidosti nuoren asioihin. Kuunteleminen ja ajan antaminen lähentää ja lisää luottamusta nuoren ja vanhempien välillä. On hyvä myös tutustua nuoren kavereihin ja heidän perheisiinsä ja olla kiinnostunut sitä, miten nuori aikaansa viettää. Myös nuoren koulunkäynnin sujumista on hyvä seurata ja olla yhteydessä tarvittaessa myös opettajiin.

Jos nuoren arki on huomattavasti vaikeutunut esim. pitkään jatkunut alakuloisuuden, syömishäiriöiden ja itsetuhoisuuden takia, vanhemman ja nuoren on hyvä hakea perheen ulkopuolista apua ja tukea.

Pulmatilanteissa vanhemmat ja nuoret voivat itse olla yhteydessä luokanvalvojaan, oppilashuollon kuraattoriin, kouluterveydenhoitajaan, jotka voivat arvioida tarkemmin nuoren tilannetta ja tarvittaessa ohjata perhettä eteenpäin. Voit ottaa yhteyttä myös lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin.

Mitä teen, kun minulla on huoli lapseni koulunkäynnistä?

Koulunkäynti on vanhempien vastuulla. Lapsensa poissaoloista vanhemman tulisi ottaa yhteyttä ensisijaisesti luokanvalvojaan. Luokanvalvoja selvittää poissaoloja, niiden syitä ja tarvittavaa tukea perheen kanssa. Tämän jälkeen voi työskentelyyn mukaan tulla myös oppilashuollon kuraattori, kouluterveydenhoitaja tai nuorten tukipalvelu Toppari.

Poissaolot vaikuttavat luonnollisesti koulumenestykseen ja runsaat poissaolot vieraannuttavat nuorta säännöllisestä arkirytmistä. Erittäin tärkeää on tehdä yhteistyötä koulun kanssa heti ensimmäisten luvattomien poissaolojen kohdalla ja estää niiden muodostuminen tavaksi.

Sosiaalinen media ja tietokonepelaaminen hallitsee nuoren elämää, mitä teen?

Sosiaalinen media on yksi nuorten tapa pitää yhteyttä toisiinsa ja on osa nuoren muuta sosiaalista elämää. Netti ja tietokonepelaaminen vievät aikaa koulutyöltä, harrastuksilta ja levolta ja siihen liittyy myös riskejä, kuten henkilökohtaisten tietojen ja kuvien leviäminen, kiusaaminen, huijaukset tai seksuaalisen hyväksikäytön valmistelu. Siksi vanhempien ja nuoren tulee keskustella sen käyttöön liittyvistä pelisäännöistä sekä turvallisuudesta.

Mikäli ulkopuolinen apu on tarpeen, ota yhteyttä lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin.

Nuorella on kuitenkin hyvä olla harrastuksia, joiden kautta hän tapaa muita ikäisiään myös kasvotusten. Välittömässä vuorovaikutuksessa muiden nuorten kanssa kehittyvät myöhemmässä elämässä tärkeät vuorovaikutustaidot.

Oppimisen ja koulunkäynnin vaikeudet -osiosta löydät tietoa lapsen oppimisen ja hahmottamisen vaikeuksista, kiusaamisesta ja lapsen kehityksestä

Mitä teen, jos lapsellani on oppimisvaikeuksia?

Lapsen koulunkäynti- ja opiskelutaitoja on hyvä seurata. Läksyt pitäisi tehdä esim. iltapäivällä välipalan jälkeen eikä juuri ennen nukkumaanmenoa. Osa lapsista tarvitsee aikuisen valvontaa ja tukea läksyjen tekemisessä. Kokeisiin lukeminen on hyvä aloittaa useampia päiviä ennen koetta, jotta tiedon omaksuminen olisi mahdollista.

Jos huomaat lapsen oppimisen olevan työlästä, kerro havainnostasi opettajalle. Oppimisvaikeuden taustalla saattaa olla esim. lukivaikeus tai oppiminen voi olla työlästä myös muista syistä kuten stressi, keskittymisen vaikeudet tai masennus. Joskus heikon oppimistuloksen taustalta löytyy motivaation puute opiskeluun tai koulunkäyntiin. Tällöin kyse ei siis ole välttämättä oppimisvaikeudesta.

Oppimisvaikeuksien laatua on hyvä selvittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta lapsi saa koulussa tarvittavan tuen oppimiseensa ja oppimisen ilo säilyy. Koulun erityisopettajat kartoittavat lukivaikeuksia ja matematiikan oppimisvaikeuksia. Oppilashuollon psykologit tekevät tarvittaessa laaja-alaisempia oppimisvaikeustutkimuksia.

Mitä teen, jos lastani kiusataan?

Lohduta lastasi ja kuuntele rauhassa mitä on tapahtunut. Kerro välittömästi havainnoistasi opettajalle ja rehtorille, kun kyseessä on koulussa tai koulumatkoilla tapahtuva kiusaaminen. Voit ottaa asian esille myös lastasi kiusanneen lapsen vanhempien kanssa. Useimmiten tilanteeseen puuttuminen ja asiasta sopiminen lopettaa kiusaamisen.

Jos kiusaaminen on jatkunut pitkään ja lapsen mieliala on surullinen tai ahdistunut, voit ottaa yhteyttä oppilashuollon psykologiin, kuraattoriin tai kouluterveydenhoitajaan.

Miten voin arvioida, onko lapsellani hahmottamisen pulmaa?

Näönvarainen hahmottaminen on aivojen kyky tulkita sitä, minkä silmät näkevät.
Ongelmat näönvaraisessa hahmottamisessa saattavat ilmetä seuraavilla tavoilla:

  • hankaluus hahmottaa suuntia, etäisyyksiä ja sijaintia
  • vaikeus erottaa esineiden/kuvien kokoa, pituutta, muotoa tai taustaa ja eroja
  • värien ja muotojen nimeäminen on ongelmallista
  • lapsella on vaikeuksia löytää etsimäänsä esinettä huoneesta
  • kuvasta pyydettyjen asioiden etsiminen on hankalaa
  • lapsi hätääntyy vieraissa paikoissa, kartan hahmotus ei onnistu
  • kirjainten ja numeroiden erottaminen ja nimeäminen on vaikeaa
  • kirjaimet ja numerot kääntyvät peilikuviksi
  • koulussa matematiikka, esim. geometria ja laskujen vaiheiden hahmotus takkuaa

Alakouluikäisen vanhempana voit tuoda huolesi esiin ensin opettajalle, kouluterveydenhoitajalle tai oppilashuollon psykologille, jota kautta myös toimintaterapian tarve voidaan arvioida.

Miten voin arvioida, onko lapsellani silmän ja käden yhteistyön hankaluutta?

Visuomotoriikalla tarkoitetaan tarkoituksenmukaisten liikkeiden suunnittelua ja tuottamista näköhavainnon ohjaamana. Visuomotoriikassa siis yhdistyvät näönvarainen hahmottaminen ja motoriikka erillisinä taitoina. Silmä-käsi – yhteistyö on visuomotoriikan tärkein osa-alue.

Pulmat näissä taidoissa voivat ilmetä seuraavilla tavoilla

  • pallon kiinniottaminen ja mailapelit ovat hankalia
  • kynätyöskentely ei kiinnosta, mallipiirtäminen on vaikeaa
  • palapelien tekeminen on vaikeaa
  • helmien pujottelu ovat vaikeita
  • mallin mukaan rakentelu esim. legoilla ja rakennuspalikoilla ei kiinnosta/onnistu.

Jos lapsellasi on edellisen kaltaisia hankaluuksia, ota yhteyttä lapsesi opettajaan tai erityisopettajaan. Voitte kotona harjoitella tekemistä esimerkiksi yhteisen pelaamisen, palapelien rakentelun, piirtämisen tai legorakentelun avulla.

Onko lapseni oikea- vai vasenkätinen?

Neljävuotiaasta lähtien on hyvä seurata, onko lapsen kätisyys eriytymässä. Kätisyys näkyy hienomotorisessa työskentelyssä kuten leikkaamissa, piirtämisessä ja päivittäisissä toiminnoissa, esim. syömisessä. Kätisyyden vakiintuminen on tärkeää, koska siten hienomotoriset taidot eriytyvät ja automatisoituvat. Kätisyys tulisi olla vakiintunut viimeistään esikoulun alkuun mennessä.

Käden dominanssin vakiintuminen on edellytys kirjoitustaidon oppimiselle. Kätisyyden vakiintuminen, kynäotteen kehittyminen (dynaaminen kolmipisteote) sekä oikeanlainen voimankäyttö mahdollistavat lapsen jaksamisen kynätyöskentelyn aikana, mikä on tärkeä taito myöhemmin koulutyöskentelyssä.

Kätisyyden selvittämisessä on tärkeintä havainnoida arjen tilanteissa, kummalla kädellä lapsi aloittaa toiminnan. Kätisyyden vakiintumisen tukemiseksi on hyödyllistä tehdä esim. kehon keskilinjan ylitystä vaativia toimintoja, kuten isolle paperille maalaamista tai mailapelejä. Liikuntaleikit, joissa tehdään painonsiirtoja ja vartalon kiertoja, kieriminen sekä erilaiset kehonpuolien yhteistyötä vaativat toiminnot tukevat kätisyyden vakiintumista. Myös rakenteluleikit ja soittopelit 2-kätisillä soittimilla ovat hyödyllisiä.

Hallitseeko lapseni oman kehonsa?

Kehonhahmottamisen kehittyminen alkaa jo kohdussa, kun sikiö saa kokemuksia äidin liikkeistä. Vauvaikäisenä tärkeää on läheinen vuorovaikutus vanhemman kanssa. Kehonhahmottaminen tapahtuu näköaistin, kuuloaistin ja tuntoaistin avulla. Hahmottamisen kautta lapsi muodostaa mielikuvan ympäristöstä, esineiden rakenteesta ja oman kehon suhteesta ympäristöön. Kehonhahmotus on motoristen taitojen oppimisen perusta. Kehon hahmottaminen tarkoittaa sitä, että ihminen tietää kehonsa osat nimeltä, missä ne sijaitsevat, mitkä ovat kehonosien suhteet toisiinsa nähden ja kuinka kehoa ja sen osia liikutetaan sekä rentoutetaan.

Pulmat kehonhahmotuksessa voivat näkyä:

  • pukeutuminen, ruokailu ja yhteisleikit toisten lasten kanssa eivät suju
  • liikkuminen on kömpelöä, lapsen tasapaino on huono
  • lapsi ei osaa nimetä kehonosia.
  • vaikea oppia erilaisia liikkeitä ja leikkejä esim. sormileikit ovat ongelmallisia.
  • lapsi ei hahmota omaa asemaansa suhteessa ympäröivään tilaan (esim. onko hän tuolin edessä vai takana, sängyn alla vai päällä)
  • saksilla leikkaaminen on vaikeaa

Lapsen kehityksessä on monia eri osa-alueita, jotka kaikki vaikuttavat toistensa kehittymiseen ja taitojen oppimiseen. Monipuolisella perusliikunnalla, laulu-, piilo- ja muilla liikunnallisilla leikeillä voidaan kehonhahmottamisen lisäksi luoda valmiuksia näönvaraisen hahmottamisen ja visuomotoriikan kehittymiselle.

Näönvaraista hahmottamista ja visuomotoriikkaa voi harjoitella esim. pallo- ja mailaleikeillä, tehtäväkirjoilla, KIM – leikillä, palapelejä kokoamalla, legoja rakentamalla, kuvasta kertomalla, yksityiskohtia etsimällä, Avaimen piilotus – leikillä ja erilaisilla lautapeleillä.

Parisuhde ja vanhemmuus -osiosta löydät tietoa parisuhdetta ja vanhemmuutta tukevista palveluista ja omahoito-ohjelmista

Parisuhde on elämän tärkeimpiä ihmissuhteita ja sen toimivuus on ihmisen ja koko perheen hyvinvoinnin keskeinen tekijä. Toimiva parisuhde auttaa kohtamaan elämässä vastaan tulevia muutoksia. Toisaalta nämä muutokset, esimerkiksi lasten syntymä, muokkaavat parisuhdetta ja asettavat sille uusia haasteita.

Parisuhteesta ja yhteisestä elämästä tietävät eniten tässä suhteessa elävät henkilöt. Parisuhteen osapuolet voivat itse vaikuttaa kaikista eniten suhteensa hyvinvointiin. Omaolosta löydät useita hyvinvointivalmennuksia, joista voi olla hyötyä parisuhteen tilan tarkasteluun.

Tunnistaudu valmennussivulla ja lue lisää Omaolosta.

Joskus parisuhteen pulmien miettimisessä on kuitenkin hyötyä ulkopuolisesta avusta ja se voi tarjota uusia näkökulmia ja auttaa eteenpäin vaikeassa tilanteessa. Tilanteissa, joissa keskinäinen keskustelu ei johda rakentaviin vaihtoehtoihin tai keskusteluyhteyttä ei tunnu löytyvän lainkaan, kysy apua esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskuksesta tai perheneuvolasta.

Vanhemman omasta jaksamisesta kannattaa myös pitää huolta, se koituu koko perheen hyväksi. Apua arjessa jaksamiseen voit kysyä lapsiperheiden kotipalvelusta.

Puheen ja kielen kehitys -osiosta löydät tietoa lapsen puheen ja kielen kehityksen tukemisesta ja arvioinnista

Lapsen puheen ja kielen kehitys alkaa jo ennen syntymää. Lapsi kuulee kohtuun äidin ja ympäristön puhetta. Lapsen synnyttyä vauvan ja vanhemman välinen vuorovaikutus luo perustan puheen ja kielen oppimiselle. Hyvässä vuorovaikutussuhteessa vanhempi vahvistaa lapsen ilmaisuja ja rohkaisee vauvaa ääntelemään vastaamalla hänen ääntelyihin.

Lapsen puheen ja kielen kehitys on hyvin yksilöllistä ja erityisesti varhaisvaiheissa samanikäisten lasten kielelliset taidot voivat olla hyvin erilaiset. On täysin normaalia, että esimerkiksi kaksivuotias lapsi tuottaa vain muutamia sanoja tai puhuu jo pitkiä lauseita.

Milloin puheen ja kielen kehitystä on syytä seurata tai arvioida?

1-vuotias

  • lapsi ei seuraa ympäristöä eikä pyri vaikuttamaan siihen
  • lapseen on vaikea saada kontaktia
  • ääntely on vähäistä tai yksipuolista, ei jokeltelua

1,5-vuotias

  • ei noudata lyhyitä ohjeita
  • vähän eleitä
  • ei lainkaan sanoja
  • leikki vähäistä
  • huonosti vuorovaikutuksessa, katsekontakti vähäistä

2-vuotias

  • ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin
  • alle 10 sanaa
  • leikki yksipuolista
  • huonosti vuorovaikutuksessa, katsekontakti vähäistä

3-vuotias

  • ei noudata kaksiosaisia ohjeita tai ymmärtää ne väärin
  • suppea tuottava sanavarasto, sanat eivät taivu
  • puutteita vuorovaikutustaidoissa ja katsekontaktissa

4 – 6-vuotias

  • suppea tuottava sanavarasto
  • käsitteiden (koko, määrä, muoto, väri) hallinta niukkaa
  • lauserakenteet yksinkertaisia
  • vaikeutta taivutusmuotojen hallinnassa
  • ei osaa kertoa näytetystä kuvasta
  • puutteita vuorovaikutus- ja keskustelutaidoissa

Kuinka tuen lapseni puheen ja kielen kehitystä?

  • Vähennä ympäristön häiriötekijöitä (esim. tv, radio, tietokone)
  • Leiki, laula ja loruttele lapsen kanssa päivittäin
  • Lue lapselle paljon, keskustelkaa luetusta
  • Keskity lapsen kuuntelemiseen, anna hänelle aikaa ilmaista itseään
  • Nimeä pienelle lapselle esineitä ja toimintoja toistuvasti (kun teet jotain, kerro lapselle mitä teet)
  • Puhu selkeästi ja rauhallisesti, muista katsekontakti
  • Käytä kuvia, näyttämistä ja tukiviittomia havainnollistamaan asiaa
  • Pidä kiinni lapselle asetetuista säännöistä ja rajoista

Muista, että lapsi puhuu niin hyvin kuin sillä hetkellä pystyy. Ilmaise hänelle, että rakastat häntä ja hyväksyt hänet juuri sellaisena kuin hän on. Tukeminen, joka tapahtuu arjessa pienissä erissä säännöllisesti päivittäin tai useita kertoja päivässä, on tehokkainta.

Lapsen äännevirheiden paras harjoitteluaika on usein vasta esikouluiässä ja harjoittelua jatketaan tarpeen mukaan koulussa laaja-alaisen erityisopettajan ohjaamana.

Änkytyksen kuntoutuksen eli puheterapian aloittamista suositellaan, jos änkytys on kestänyt puoli vuotta. Aiempi avun hakeminen voi olla hyödyksi, jos änkytys haittaa selvästi lapsen elämää, kommunikointia ja sosiaalisia suhteita tai vanhemmat ovat tilanteesta hyvin huolissaan

Väkivalta ja päihteet perheessä -osiosta löydät tietoa väkivallasta ja sen muodoista sekä omahoito-ohjelmista ja palveluista päihteettömän ja väkivallattoman elämän tueksi

Väkivalta perheessä

Väkivaltakokemus tai sen uhka on aina traumaattinen eli psyykkisesti erittäin kuormittava tapahtuma kaikille osapuolille, oli sitten kyse fyysisestä tai henkisestä väkivallasta.

Vanhempien välinen tai lapseen kohdistunut väkivalta vaurioittaa aina
lasta, vaikkei häntä vahingoitettaisi fyysisesti. Jo yksi väkivaltakokemus voi horjuttaa turvallisuudentunnetta ja lukkiutua lapsen, nuoren tai aikuisen mieleen niin, ettei hän pääse siitä eteenpäin ilman terapeuttista apua. Puhutaan traumatisoitumisesta, jonka seurauksena syntyy traumaoireita. Näitä voivat olla mm. nukahtamis- ja nukkumisvaikeudet, pelokkuus, lapsen ripustautuminen vanhempaan, keskittymisvaikeudet, raivokohtaukset ja erilaiset fyysiset oireet, kuten päänsärky ja sydämentykytykset.

Jos olet itse ollut väkivaltainen, kokenut tai ollut todistamassa väkivaltaa, kannattaa aina ottaa yhteys ulkopuoliseen auttajaan, saadaksesi apua itsellesi ja perheellesi.

Lähisuhdeväkivallan tai sen uhan vuoksi voit myös hakeutua turvakotiin ympäri vuorokauden. Turvakotiin et tarvitse lähetettä ja se on maksuton palvelut. Lähin turvakoti toimii Hämeenlinnassa.

Päihteiden käyttö perheessä

Jo pienestä päihteidenkäytöstä johtuva vanhemman käyttäytymisen muutos voi tuntua lapsesta pelottavalta. Vaikka vanhempien mielestä oma päihteidenkäyttö ei ole ongelma, voi se lapsesta tuntua hämmentävältä ja aiheuttaa turvattomuutta.

Jos oma päihteidenkäyttösi on alkanut mietityttämään tai huolestuttamaan, voit aloittaa selvittämään omia käyttötottumuksiasi.

Tunnistaudu valmennussivulla ja lue lisää Omaolosta.

Puhu päihteistä ja niiden käytöstä avoimesti lapsesi ja muiden läheistesi kanssa. Hae apua, jos olet huolissasi omasta tai läheisesi päihteidenkäytöstä avun saamiseksi (perusterveydenhuolto, A-klinikka ja lastensuojelu).

, , , , , , , , , ,