Pahoinvointipuheesta hyvinvoinnin lähteille
Tammikuussa Hämeenlinnan perusopetusjohtajana aloittanut Sisko Huotari korostaa kulttuurin merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäjänä.
Perusopetusjohtajan virassa pitää venyä moneen suuntaan.
– Tehtäväkuvassa on perusopetuksen lisäksi nuorison ja lastenkulttuurin asioita sekä esihenkilötyötä, Huotari kertoo.
Hän kurkotti moneen suuntaan jo aikoinaan ammattia valitessaan.
– Soitin viulua aikuisikään saakka, mutta siinäkin ajatuksena olisi ollut ryhtyä viulunsoitonopettajaksi. Sitten oli psykologia ja tämä opetushomma. Hain opettajakoulutukseen ja jatkoin viulunsoittoa siinä rinnalla.
Opiskelut imaisivat Huotarin nopeasti mukaansa.
– Tajusin heti ensimmäisen vuoden aikana, että tämä on minun juttuni, haluan olla opettaja. Lapset ja nuoret ovat se tärkein viiteryhmä.
Kun Huotari alkoi siirtyä opetuksesta johtotehtäviin, hän hoksasi, että tehtävät eivät juuri poikkea opettajan hommista.
– Johtamisen perusteet ovat samat siinä miten opettaja johtaa luokkaansa, rehtori koulua tai miten opetustoimen johtaja johtaa rehtoreita. Kuunteleminen, dialogi ja kaikki nämä asiat ovat ihan samat.
Kolikon toinen puoli
Kuuntelemisen ja dialogin lisäksi Huotari korostaa kaukonäköisyyttä. Hänen mukaansa yksi perusopetuksen keskeisistä haasteista tulee olemaan puntarointi, jonka toisessa vaakakupissa on oppimisen haasteiden tunnistaminen, ja toisessa lapsen tunnistaminen kokonaisuudeksi, josta hänen haasteensa muodostavat vain pienen osan.
– Terveydenhoidossakaan ihminen ei ole yhtä kuin hänen diagnoosinsa.
Nuorten pahoinvointi on aihe, joka pysyy pinnalla vuodesta toiseen. Syystäkin.
– Kyselyt osoittavat, että pahoinvointia on. Rinnalla pitäisi kuitenkin pitää kolikon toista puolta. Että käännettäisiin ajatuksia sinne mistä sitä hyvinvointia voi saada.
Huotari kokee erityisesti kulttuurin tärkeänä nuorten hyvinvoinnin edistäjänä.
– Se avaa ovia, jotka menevät tunnetasolle ja antavat mielikuvittelun mahdollisuuksia. Voi hetkeksi irrottautua turvallisella tavalla omasta elämästä. Nyt on lukutaito ollut paljon keskusteluissa, ja kouluissa luetaan enemmän. Sitten on välitunteja, joissa pidetään dance-välkkiä ja tällaisia.
Pohjaton kassa
Se mitä kulttuurin, nuorisotyön, tai perusopetuksen saralla pystytään tekemään riippuu rajallisista taloudellisista resursseista. Mutta mitä Sisko Huotari tekisi, jos hänellä olisi käytössään pohjaton kassa perusopetuksen tarpeisiin?
– Rakentaisin lisää kerroksia tai lisäsiipiä. Tasaisin ryhmäkokoja. Haluaisin myös tuoda kouluihin lisää moniammatillista osaamista. Koulusosionomi -tyyppisiä valmentajia, tsemppareita, yhteisöpedagogeja, jotka auttaisivat esimerkiksi kouluun kiinnittymisessä ja voisivat tukea oppilaita hyvin henkilökohtaisestikin. Lisäksi toisin taidetta ja kulttuurikasvatusta koulun rakenteisiin sisään. Sellaisia kaikille sopivia ihania suvantohetkiä ilman paineita siitä, että pitää saada aikaan joku valmis arvosteltava produktio.
Teksti: Ossi Nyström
Juttu julkaistu Kotikaupunkilainen-asukaslehdessä 2/2025.