Kaupunginpuisto eli ’Parkki’
Hämeenlinnan Kaupunginpuisto sijaitsee Vanajaveden rannassa Hämeen linnan ja Linnankasarmien pohjoispuolella, noin 2 kilometrin ja vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä torilta. Se on osa kansallista kaupunkipuistoa ja kaupunkilaisten suosima ulkoilukohde. Puistossa toimii kesäisin Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri ja se on Suomen ensimmäisen ilmaisen puistorock-konsertin, jokavuotisen Ämy-Rockin, pitopaikka.
Puiston pinta-ala on noin 18 hehtaaria ja rakennetun käytäväverkoston pituus on noin 5,4 km. Puistossa on historialliseen maisemapuistoon kuuluvia rakenteita, kuten useita paviljonkeja, terassointeja, tukimuureja ja tekorauniot. Rannassa oleva kivilaituri rakennettiin vuonna 1864 palvelemaan laivayhteyttä kaupungista Parkkiin. Pahoin rapautunut laituri kunnostettiin jälleen liikennöintikelpoiseksi 2000-luvun alkupuolella. Puistokomitean puutarhan kiviterassien mittava kunnostustyö puolestaan valmistui vuonna 2014. Kivirakenteiden kunnostusta on alusta lähtien tehty yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen Vanajan vankilan Ojoisten osaston avolaitoksen vankityöryhmien kanssa.
Rehevän puiston sisäinen maisema ja näkymät ovat ajan ja hoitotapojen muutoksen myötä umpeutuneet, kun puusto on lisääntynyt ja pensaat kasvaneet. Kyseessä on kuitenkin yksi Suomen vanhimpia maisematyylisiä puistoja Helsingin ulkopuolella. Se rakentui kaikkien kaupunkilaisten ja matkailijoiden ’Ihanaksi Parkiksi’ kuvernööri Otto Rehbinderin ansiosta pääosin 1850-luvulla. Vuonna 2013 alueelle laadittiin laaja hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka mukaisia toimenpiteitä on toteutettu vaiheittain kansallisen kaupunkipuiston investointiohjelman puitteissa. Tarkoituksena on hoitaa puistoa jatkuvasti niin, että sen arvokkaat ominaispiirteet säilyvät tai saadaan esiin, jos ne ovat häviämässä.
Kaupunginpuistosta löytyy yhä runsaslajinen, aikoinaan tarkkaan harkitusti istutettu ja myös erikoisempia lajeja sisältävä vanha puusto. Aremmat koristekasvit ovat aikojen saatossa hävinneet, mutta vanhan havupuuston varjossa puiston itälaidalla kasvaa edelleen ryhmä alppiruusuja.
Rehbinderin kävelykierros
Ajatus entisenä Pyövelinmäkenä tunnetun kukkulan muokkaamisesta puistoksi oli Hämeen läänin kuvernöörinä vuosien 1841- 1863 aikana toimineen Otto Carl Rehbinderin. Kivisen mäen parturoiminen puista ja kivistä ja tarkkaan harkittujen puuryhmien istuttaminen, lukuisten kiemurtelevien käytävien raivaaminen, tekoraunioiden, terassointien ja paviljonkien rakentaminen oli vuosikausia kestävä urakka. Apunaan hän sai luvan käyttää linnan vankeja.
Puistossa on maaherra Rehbinderin kunniaksi sekä muistolaatta että muistokivi. Muistolaatta on muurattu puistossa olevan tekoraunion seinään ja muistokivi on esiintymislavalta Vanajaveden rantaan johtavan kävelytien varressa.
- Syreenimajalle nousevaa polkua reunustavan muurin jokaisella kivellä on varmasti oma tarinansa kerrottavanaan, ovathan ne linnan vankien siihen työllä ja tuskalla asentamia. Laskeuduttaessa rinnettä alas rantaa kohti saa jonkinlaisen kuvan siitä, miten hankalia pengerrystyöt ovat olleet rinteen jyrkkyyden takia.
- Puistokomitean puutarha kuuluu puiston varhaisimpiin luomuksiin. Ennenvanhaan penkereille oli istutettu kukkia. Huvimajasta aukeaa kaunis näkymä kohti linnaa, kaupunkia ja Vanajanselkää.
- Laivalaiturin luona on siro itämaistyylinen odotusmaja laivamatkustajien suojaksi. Teiden risteyksessä voi keväisin ihailla alppiruusujen kukintaa. Vanhan tervamiilun ohi ylöspäin mentäessä maasto alkaa taas muuttua kuivemmaksi ja maisema avartua. Puistokomitean puutarhan vieressä on kiveen sijoitettuna Emil Vikströmin tekemä Rehbinderin muistolaatta.
- Juhlakentällä pidettiin aikoinaan monenlaisia juhlia ja tilaisuuksia, mm. laulujuhlat vuonna 1911. Soittolavalla orkesterit viihdyttivät Puistoravintolan vieraita. Nykyään kentän laidalla toimii Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri, ja kentällä järjestetään konsertteja.
- Rauniot on rakennettu käytävien ja huvimajojen tieltä raivatuista kivistä. Raunioita ja luolia käytettiin puutarhan elementteinä jo renesanssikaudella italialaisissa puutarhoissa. Uudelleen rauniorakennelmat tulivat muotiin romantiikan aikakaudella, Suomesta niitä ei kuitenkaan useita löydy.
- Puistoon on siirretty myös rakennus, jota pidetiin aiemmin hämeenlinnalaisen runoilijan Larin Kyöstin kotitalona. Larin Kyösti syntyi kuitenkin 5.6.1873 Parkin puutarhurin mökissä puiston portin vieressä, joka on tuhoutunut.
- Kuusikulmainen katos on puiston varhaisimpia, se näkyy jo Johan Knutsonin maalauksessa 1850-luvulta.
Kaupunginpuiston varhaisempia vaiheita
Rehbinderin aika
Parkin syntyaikoja ovat 1840-luvun loppu ja 1850-luku. Ajatus entisenä Pyövelinmäkenä tunnetun kivikkoisen kukkulan muokkaamisesta puistoksi oli yksinomaa kuvernööri Otto Carl Rehbinderin. Hän oli kotoisin köyhästä aatelisperheestä ja suvun perinteiden mukaisesti lähti sotilasuralle ja toimi Venäjän keisarin nimittämänä Hämeen läänin kuvernöörinä vuosien 1841- 1863 aikana. Rehbinder oli todennäköisesti jo palvelusaikanaan Pietarissa tutustunut puistosuunnitteluun ja puutarhataiteeseen. Romantiikan hengen mukaisen englantilaistyyppisen maismapuiston piirteet hän tunsi hyvin.
Rehbinder ryhtyi muokkaamaan Pyövelinmäkeä maisemapuutarhaksi ja sai luvan käyttää työvoimana linnan vankeja. Merkittävin piirre louhikkoisella mäellä – joka sai myös Rehbinderin kiinnostumaan alueesta – oli henkeäsalpaavat näkymät kohti linnaa ja taustalla olevaa kaupunkia. Kuvernöörin ohjauksessa rakennettiin graniittimuurein tuettu polkuverkosto ja paviljonkeja sekä istutettiin puilla ja pensailla puistotaiteellisia sommitelmia.
Entinen kuninkaankartano, Ojoisten karjakartano toimi maaherran virkatalona ja Pyövelinmäki kuului sen tiluksiin. Kun kävi selväksi, että virkatalo jälleen vuodesta 1848 joutuisi vuokrattavaksi, ryhtyi kuvernööri pelastamaan puistoaan ja saikin keisari Nikolai I:n liittämään sen Hämeenlinnan kaupungin maihin. Kaupungin porvaristo sitoutui jatkamaan kuvernöörin työtä sekä vastedes myöskin huolehtimaan puiston ylläpidosta.
Puistokomitean puutarha
Puiston ensimmäinen kukoistuskausi oli perustamisvaiheen jälkeen 1860-luvulla ennen nälkävuosia ja Aulangon puiston perustamista. Kohokohtia olivat keisarilliset vierailut, jolloin puiston aiheita koristeltiin erityisen runsain kukkaistutuksin.
Rakennustöitä jatkettiin. Itäiselle jyrkänteelle valmistui ’Puistokomitean puutarha’, joka käsitti mm. kolme kukkaistutuksin koristeltua kivipengertä, terassia sekä koliosaisen huvimajan niiden yläpuolella. Englantilaistyylisen maisemapuiston sommitelmaan kuului lukuisten paviljonkien lisäksi myös laaja tekoraunio – menneisyydestä kerovat rauniot toivat maisemapuistoon siihen oleellisesti kuuluvan aika-elementin.
Rehbinderin työtä jatkoivat hänen seuraajansa kuvernööri Edvard Reinhold von Ammondt ja vuonna 1904 kaupunkiin perustettu Puistovaliokunta, jolle Parkin kunnossapito oli kunnia-asia. Myös Ammond pyysi senaatilta lupaa käyttää vankeja puistotöissä. Ammondin aikana rakennettiin kauan kaivattu, kaupungista Parkkiin johtava puurivien reunustama kävelytie yleisen maantien viereen.
Puistoravintola ja muita rakennuksia
’Ihanan Parkin’ suosion myötä puistoon rakennettiin lääninarkkitehti Edelfeltin suunnittelema puinen, sveitsiläistyylinen ravintolahuone kesäksi 1861. Puistoravintolan läheisyyteen oli rakennettu myös koristeellinen soittolava, jossa pidetyt konsertit viihdyttivät puistossa vierailijoita.
Puistoravintolaa hoiti 1910-luvulla kaupungin anniskeluyhtiö ja alkoholimyynnistä saadut varat käytettiin puiston hoitoon. 1920-luvulla rakennettiin laululava ja juhlakenttää laajennettiin. Rakennukset purettiin 1960-luvulla.
Vuonna 1911 Parkissa järjestettiin valtakunnallinen Laulujuhla. Arkkitehti Ilmari Launis piirsi sitä varten puistoon rakennettavan massiivisen laululavan.
Parkin eteläosassa sijaitsi ’parkinvartijan talo’, joka toimi puistovahdin asuntona ja tunnetaan myös myös Hämeenlinnalaisen runoilijan Larin-Kyöstin syntymäpaikkana. Hänen isänsä toimi Kaupunginpuiston puutarhurina. Rakennus jäi Tampereentietä levennettäessä tielinjauksen alle.
Puisto täytti sata vuotta vuonna 1948
Näkymät Pyövelinmäeltä ympäristöön ovat 1800-luvun alun aikalaiskertomuksissa kuuluisat. Vuosikymmenien kuluessa myös alkuperäisen maisemapuiston päänäkymien eteen ja ennen avoimiin maisematiloihin tehtiin puu- ja pensasistutuksia.
Vuonna 1948 Parkissa vietettiin 100-vuotisjuhlia, jolloin istutettiin sata uutta puuntainta. Puita kylväytyi myös luontaisesti. Nuorten puiden määrä lisääntyi voimakkaasti, kun alueen niitto lopetettiin 1970-luvulla. Varttuva ja tihenevä puusto muutti maisemapuiston tilallisen rakenteen ja umpeutti näkymät vähitellen.
Suurin osa käytävistä ja niiden tukimuureista, kiviaidat ja tekoraunio ovat säilyneet alkuperäisellä paikallaan. Myös alkuperäisen sommitelman mukaisia puita on edelleen paikallaan. Puisten paviljonkien rakenteista osa on alkuperäisiä. Niitä on kuitenkin korjattu useasti vuosien kuluessa.