Sibeliuksenpuisto
Vain korttelin päässä torilta, Birger Jaarlin kadun varrella sijaitseva puisto tunnetaan nykyisin Sibeliuksenpuistona. Puiston taustana itäpäädyssä, Linnankadun varressa on Hämeenlinnan Lyseon komea uusrenessanssirakennus alun perin vuodelta 1888. Lyseon oppilaina ovat olleet muun muassa Jean Sibelius, J. K. Paasikivi ja Eino Leino ja myöhemmin myös Irwin Goodman ja Vexi Salmi.
Puisto on historialtaan yksi Hämeenlinnan vanhimpia ja alue on kokonaisuudessaan, yhdessä Koilliskulmaksi kutsuttujen lähikorttelien kanssa osa kansallista kaupunkipuistoa. Keskeisellä paikalla puistossa on kuvanveistäjä Kain Tapperin tekemä nuorta Sibeliusta esittävä patsas. Puiston peruskorjaus nykyiseen asuunsa valmistui Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlavuodeksi 2015.
Keskusaukiolla pidetään paljon Sibeliukseen liittyviä tilaisuuksia. Puistossa on sähkönsyöttö tapahtumia varten.
Puiston penkit soivat Sibeliuksen Puusarjan sävelmiä
Puistoon avattiin Suomen ensimmäinen soiva puisto Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä 8.12.2014, tasan 50 vuotta Sibeliusta esittävän patsaan paljastamisen jälkeen.
Tietyt puiston penkit aktivoituvat liiketunnistimesta ja alkavat soittaa Sibeliuksen Puusarjan pianosävellyksiä. Samalla syttyy kyseiseen puuhun kohdistettu valaistus.
Puusarja (Cinq morceaux op. 75, 1914-19) on Sibeliuksen hienoimpia ja rakastetuimpia pianosävellyksiä, näyte säveltäjän herkästä panteistisesta tuntemistavasta – hänelle todellakin ’puut puhuivat’. Hämeenlinnan luonto oli Sibeliukselle erityisen läheinen. Sarjan tunnetuin kappale on Kuusi (Granen), Valse Tristeen verrattavissa oleva hidas valssi. Muut puistossa kuultavat kappaleet on tehty pihlajalle, männylle ja koivulle. Teokset soittaa diplomipianisti Erkki Korhonen, äänitoteutus Sibelius Celebrations.
Puiston penkit ovat eri puolilla puistoa. Vaikka penkit soivat eri säveliä, etäisyyttä on sen verran, että puistoon ei synny musiikkikakofoniaa.
Puistoshakkia
Sibeliuksenpuistossa voit pelata myös puistoshakkia. Valkoiset ja mustat kiveykset muodostavat shakkiruudukon. Suuret nappulat ovat puistossa laatikossa, johon avaimet saat lainattua kirjastokortilla Hämeenlinnan pääkirjaston infosta.
Puiston varhaisempia vaiheita
Maaherra Anders de Bruce perusti 1780-luvulla torin varteen rakennetun kivisen virkatalonsa (sittemmin lääninhallitus) taakse residenssipuutarhan, jonka perussommitelma noudatti Arbinin vuoden 1778 asemakaavaa. Asemakaavassa puistokatuakseli yhdistää linnan kaupungin keskustaan. Nykyinen Sibeliuksenpuisto sijoittuu de Brucen barokin muotopuutarhan henkeen symmetrisesti järjestetyn puutarhan keskimmäiseen osaan.
De Bruce kuoli kesken virkauransa ja puutarha joutui pian uusille omistajille. Seuraava merkittävä vaihe oli kuvernööri Otto Rehbinderin aika. Kaupunki vuokrasi alueen hänelle vuonna 1848 puistoihin tarvittavien jalopuiden ja pensaiden kasvattamiseen. Alue ympäröitiin korkealla lauta-aidalla ilkivallan estämiseksi. Istutuksia tehtiin joka vuosi ja varttuneet taimet siirrettiin kaupungin muihin puistoihin.
Tähtipuiston kukoistuksen aika
Otto Rehbinderin luopuessa kuvernöörin virasta vuonna 1863 taimitarhasta tehtiin kaupungin hoitama yleisölle avoin kävelypuisto. Puistoon rakennettiin puinen ravintola, joka arkkitehtuuriltaan muistutti lähinnä englantilaisessa maisemapuutarhassa suosittua huvimajatyyppiä, kiinalaista paviljonkia. Katonharjan huipulle oli kiinnitetty moniväriseksi maalattu tähti, joka antoi nimen niin ravintolalle kuin puistollekin. Tähtipuistosta tuli pian kaupunkilaisten suosima seurustelu- ja kokoontumispaikka.
Monien vaiheiden ja rapistumisen jälkeen Tähtipuiston paviljonki tuhopoltettiin vuonna 1890. Ympäröivää puistoa alettiin elvyttää uudestaan 1910-luvun jälkipuoliskolla, jolloin kaupunkiin perustettu Puistovaliokunta ryhtyi pitämään siitä huolta.
Sibeliuksenpuisto syntyy
Puisto suunniteltiin – ja nimettiin – uudestaan, kun kuvanveistäjä Kain Tapperilta tilattu nuorta Sibeliusta esittävä patsas päätettiin sijoittaa sinne. Puistossa sijaitsi silloin Hämeenlinnan ympäristössä vuonna 1918 kaatuneiden saksalaisten sotilaiden hautapaikka, mutta hauta muistomerkkeineen siirrettiin patsaan tieltä Vanhalle hautausmaalle. Tapper ja hänen avustajansa arkkitehtiylioppilas Sakari Laitinen suunnittelivat koko puiston järjestelyt täysin uusiksi.
Pronssinen patsas paljastettiin Sibeliuksen syntymäpäivänä 8.12.1964. Siinä Sibelius katsoo kohti Sibeliuksenkadun ja Lukiokadun kulmassa toiminutta empiretyylistä yläalkeiskoulua (1873-1888), jota hän nuoruudessaan kävi. Selän taakana taustana toimii komea uusrenessanssinen lyseorakennus. Tapperin puistosuunnitelman mukaiset viistot käytävät ja perennaistutukset toteutettiin, mutta istutukset eivät menestyneet ja hävisivät nopeasti.
Peruskorjaus palautti puiston käytäväverkoston lähemmäs 1960-luvulle asti säilynyttä tilannetta
Historiallisten puistojen arvokkaan kulttuuriperinnön säilyttäminen vaatii aktiivisen hoidon lisäksi suunnitelmallista perusparantamista. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on säilyttää tai palauttaa puiston merkittävimmät ominaispiirteet sekä ’paikan henki’. Peruspiirteitä pienelläkin alueella ovat puiston rakenne, tilasommitelmat, näkymät ja rakennusten tai rakenteiden ja puiston välinen suhde. Peruspiirteitä muovaa ympäröivä maisemarakenne ja kehystää kasvillisuus. Käytettävien materiaalien tulee kunnioittaa historiaa, mutta olla silti nykyaikana kestäviä ja toimivia. Peruskorjaus yleensä myös helpottaa puiston hoitoa jatkossa.
Vaikka puiston puusto on suurelta osin vanhaa, vain 15 puuta osoittautui niin huonokuntoiseksi, että ne poistettiin. Noin 30 vanhaa puuta myös hoitoleikattiin ja osan latvuksia tuettiin. Poistettujen tilalle istutettiin uusia puita nykyistä sommitelmaa paremmin tukeviin paikkoihin.
Puiston vanhat komeat valaisimet kunnostettiin ja niiden valaistustekniikka uusittiin. Kadunvarren valaisimet uusittiin keskustassa muuallakin käytettävällä epäsuorasti valaisevalla mallilla. Myös Sibeliuksen patsas konservoitiin ja valaistiin. Käytävien reunoille tehtiin luonnonkivirajaukset ja luonnonkiviset vesikourut.
Muita historiallisten puistojen peruskunnostuksia Hämeenlinnassa ovat olleet Tori- ja Kirkkopuisto vuonna 2006, Laivarannan- ja Ystävyydenpuistot vuosina 2010-2012 sekä Itsenäisyydenpuisto vuonna 2016.