Muuttajatarinat: Muutto Hämeenlinnaan vei arjesta kiireen tunnun

Henri ja Milja Kinnunen lapsineen asuivat kerrostalossa Helsingin Arabianrannassa ja unelmoivat omasta talosta. Pääkaupunkiseudulla perhe joutuisi joustamaan liikaa joko neliöissä tai sijainnissa. Oli aika suunnata katseet sinne, mistä unelmien talo olisi mahdollista hankkia ilman haaveista luopumista: Hämeenlinnaan.

– Keskituloisen lapsiperheen budjetissa asuntotarjonta pääkaupunkiseudulla on hyvin rajallinen ilman lottovoittoa, Henri pohtii.

– Lasten vuoksi meillä oli esimerkiksi sijainnin suhteen kriteereitä, joista emme halunneet luopua.

Pääkaupunkiseudulle jäi Henrin töiden lisäksi paljon sukua ja ystäviä, joten tärkeää oli myös hyvät kulkuyhteydet sekä maksimissaan tunnin matka Helsinkiin. Päätöksen uudesta kotikaupungista sinetöivät Miljan Hämeenlinnassa asuva sisko sekä Henrin Lammin pitäjässä asuvat vanhemmat.

– Meillä oli pitkä lista ominaisuuksista, joita kodissa tulee olla. Tuntui uskomattomalta, että Hämeenlinnassa meillä olisi taloudellisesti mahdollisuus toteuttaa ne kaikki.

Kinnuset olivat seurailleet Hämeenlinnan asuntotarjontaa vasta parin kuukauden ajan, kun omakotitalo Tiiriössä ilmoitti olemassaolostaan. Uuteen kotiin he saivat avaimet jouluksi 2018.

– Ihastuimme kotiimme jo ilmoituksen perusteella, ja kun vihdoin pääsimme katsomaan sitä, lapset juoksivat suoraan valitsemaan omia huoneitaan, Kinnuset nauravat.

Uudesta kodista löytyi kaikki, mistä he olivat haaveilleet.

– Kaikki paitsi aidattu piha, oli kuitenkin piha ilman aitaa, Milja hymyilee.

– Tykkäämme Tiiriön alueesta tosi paljon, kaikki palvelut peruselämiseen löytyvät läheltä. Luonto on noussut täällä asuessa tosi tärkeäksi elementiksi vapaa-ajalla. Ulkoilumahdollisuudet lasten ja kahden koiran kanssa ovat huomattavasti mittavammat kuin Helsingissä.

Kinnuset kertovat jännittäneensä eniten sitä, miten nyt 8- ja 12-vuotiaat lapset sopeutuvat uuteen kouluun.

– Olemme sujahtaneet Hämeenlinnan arkeen helposti. Hämeenlinnassa kouluympäristö on rauhallisempi ja luokkakoot pienempiä kuin Helsingissä, jossa esimerkiksi toisella pojallamme oli neljän vuoden aikana kolme eri opettajaa. Se luo lapselle turvaa, kun aikuiset ympärillä eivät vaihdu koko ajan.

Nainen ja mies istuvat penkillä keskustelemassa.

IT-konsulttina oman yrityksensä kautta työskentelevän Henrin asiakkaat ovat pääasiassa Helsingissä.

– Teen etätöitä ja käyn Helsingissä noin kerran viikossa. Junassa on hyvä työskennellä ja työpäivät eivät veny liiaksi matkustamisesta. Stadissa saman ajan sai helposti tuhlattua lähiliikenteen ruuhkissa istuen.

– Toisaalta Hämeenlinnan sijainti mahdollistaa sen, että nykyisin voin katsoa toimeksiantoja myös Tampereelta.

Varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä Milja löysi Hämeenlinnasta heti oman alan töitä, ja nyt suunnitelmissa on kokonaan uusi ura kosmetologiyrittäjänä.

– Olen parhaillaan perustamassa kauan haaveilemaani omaa yritystä, jonka toiminta käynnistyy viimeistään vuoden loppuun mennessä.

Milja innostuu kehumaan erityisesti Hämeen uusyrityskeskuksesta saamaansa konkreettista apua ja tukea.

– Olen tosi positiivisesti yllättynyt kaikesta saamastani avusta ja päässyt jo nyt verkostoitumaan tosi hyvin.

Henri on vuokrannut käyttöönsä toimistohuoneen PARKKI Business Parkista.

– Hämeenlinnan yrityskentällä on paljon aktiivista porukkaa ja hyvä ilmapiiri. Yksinyrittäjänä arvostan sitä, että Parkista löytyy työrauhan lisäksi myös sosiaalisia kontakteja ja tarvittaessa vaikka lounasseuraa.

Ennen muuttoa Kinnuset pohtivat myös, miten sosiaalisen elämän ja kaverisuhteiden käy.

– Pelko oli turhaa. Tuntuu, että Hämeenlinnassa asuessa tulee nähtyä kavereitakin paljon useammin kuin Helsingissä. Meillä on usein kavereita viikonloppuisin kylässä ja on ihanaa, kun ehditään olla yhdessä ajan kanssa. Iso pihamme aiheuttaa aina aluksi hämmästystä, ja vierailun jälkeen monet ystävistämme ovat itsekin alkaneet pohtia, mitä vaihtoehtoja pääkaupunkiseudulla asumiselle voisi olla.

Kinnuset myöntävät olleensa itsekin ajatustasolla hyvin sidoksissa Helsingissä asumiseen.

– Nykyään stadissa käydessä hieman naurattaa, kun jengi juoksee liukuportaat alas metroon, joka kulkee kahden minuutin välein. On ollut silmiä avaavaa pohtia, mihin arjessa oikeasti on niin kova kiire. Tuntuu, että Hämeenlinnassa elämän rytmi on kaikkiaan muuttunut rauhallisemmaksi.