Asumisterveys

Sisäilman laatu

Asunnon ja muun sisätilan sisäilman tulee olla puhdasta, eivätkä lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, valo, säteily, mikrobit ja muut vastaavat tekijät saa aiheuttaa terveyshaittaa asunnossa tai sisätilassa oleskeleville (Terveydensuojelulaki (763/94) 26 §).

Valvonta

Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olojen valvonta (asunnontarkastus) kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin ja varsinaisen valvontatyön tekee terveystarkastaja.

Asukkaan kokemat haitat

Asukkaan kärsiessä melusta, kylmyydestä, hajuista, puutteellisesta ilmanvaihdosta tai muusta vastaavasta tai epäiltäessä, että asunnossa on esimerkiksi kosteus- tai homevaurio, tulee asukkaan ensimmäiseksi ottaa yhteys kiinteistön omistajaan tai tämän edustajaan (esim. taloyhtiön isännöitsijä, hallituksen puheenjohtaja, vuokranantaja).

Kiinteistön omistaja on velvollinen selvittämään ongelman syyt ja korjaamaan epäkohdat. Esimerkiksi kosteusvauriot kannattaa korjata heti, ettei terveyshaittoja pääse syntymään.

Asunnontarkastuspyyntö

Mikäli kiinteistön omistaja ei pyynnöistä huolimatta ryhdy tarvittaviin selvitys- ja korjaustoimiin tai haitan olemassaolosta on erimielisyyttä, voi asukas ottaa yhteyttä terveystarkastajaan.

Asunnontarkastuspyyntö tulee vireille asukkaan tai asunnon omistajan täytettyä asunnontarkastuspyyntölomakkeen.

Sähköinen lomake: Asunnontarkastuspyyntö 

Mikäli saadut tiedot viittaavat terveyshaitan esiintymiseen, tehdään asuntoon yleensä tarkastus. Tarkastuksia ei tehdä asunnon oston tai myynnin tarpeita varten tai rakennuksen kunnon arvioimiseksi.

Tarkastukset

Asunnontarkastuksella pyritään selvittämään, aiheutuuko asunnosta siinä asuville henkilöille terveyshaittaa. Asunnon terveysolojen arvioinnissa käytetään apuna Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjetta ja Asumisterveysopasta.

Asunnontarkastuksella tai ennen sitä, terveydensuojeluviranomainen haastattelee asianosaisia sekä tutustuu mahdollisten asiakirjojen avulla kohteen historiaan, eli esimerkiksi mahdollisiin aiempiin ongelmiin tai kosteusvaurioremontteihin.

Asunnontarkastuksen kannalta tärkeitä asiakirjoja ovat esimerkiksi rakennepiirustukset. Jos kohteesta on tehty kuntotarkastus- tai kuntotutkimusraportteja, voidaan niitä hyödyntää. Myös aiemmin tapahtuneet vesivahingot ja niistä mahdollisesti tehdyt selvitykset otetaan huomioon.

Haastattelussa kuullaan asukkaiden terveysoireista, ja selvitetään asukkaiden asumishistoriaa, asumistottumuksia ja ilmanvaihdon käyttötottumuksia.

Tilannetarkastelu ja jatkotoimet

Tarkastuskäynnillä terveydensuojeluviranomainen tekee aistinvaraisia havaintoja, pintaa rikkomattomia kosteushavaintoja ja yksinkertaisia mittauksia, esimerkiksi kosteuskartoitusta pintakosteudenosoittimella ja lämpötilan mittauksia sekä ilmanvaihdon toiminnan havainnoinnin.

Saatujen tietojen ja havaintojen perusteella viranhaltija tekee tilannetarkastelun, joka ratkaisee, tarvitaanko asunnon terveyshaitan selvittämiseen jatkotoimenpiteitä: Velvoitetaanko kiinteistönomistaja suoraan korjaamaan terveyshaitta, tarvitaanko lisäselvityksiä vai onko viranomaisella riittävät perusteet todeta, ettei asunnossa ole terveydensuojelulain mukaista terveyshaittaa.

Viranomainen laatii tarkastuksesta pöytäkirjan, joka toimitetaan asunnon omistajalle sekä muille asianosaisille.

Asumisterveyteen liittyviä ohjeita ja linkkejä

Radon asunnoissa

Radonin lähteet

Radon (Rn) on

  • hajuton
  • mauton
  • näkymätön
  • radioaktiivinen jalokaasu

Radonia ei pysty mitenkään aistimaan. Sitä syntyy jatkuvasti maankamarassa ja kaikessa kiviaineksessa.

Rakennuksen huoneilmaan radonia voi tulla

  • rakennuksen alla olevasta maaperästä
  • rakennusmateriaaleista
  • rakennuspaikalla käytetystä sorasta

Lisätietoa radonin lähteistä:

Mittaaminen

Huoneilman radonpitoisuus selvitetään mittaamalla. Pitoisuus vaihtelee vuodenajan mukaan ja talvella huoneilman radonpitoisuus voi olla moninkertainen kesällä mitattuihin pitoisuuksiin verrattuna.

Radonpitoisuuden mittauskausi on 1.9. – 31.5. välinen aika.

Suositusarvot

  • Asunnoissa, työpaikoilla ja muissa oleskelutiloissa radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3).
  • Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3.

Suositukset toimenpiteistä

  • Mikäli huoneilman radonpitoisuus ylittää 300 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin radonpitoisuuden pienentämiseksi.
  • Mikäli radonpitoisuus on 200 – 300 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee tarkoituksenmukaisia, helposti tehtäviä korjauksia, jotta radonpitoisuutta voitaisiin alentaa.
  • Mikäli huoneilman radonpitoisuus alittaa 200 Bq/m3, huonetilan radonturvallisuus on riittävä.

Rakentaminen

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Säteilyturvakeskuksen suositusten mukaisesti rakentamisen tulisi perustua radonturvallisiin ratkaisuihin kaikkialla Suomessa.

Radonin aiheuttamien terveyshaittojen torjuminen on huomattavasti helpompaa rakennettavissa kuin jo rakennetuissa asunnoissa.

Hämeenlinnan rakennusjärjestyksessä on ohjeet maaperän radonpitoisuuden huomioon ottamisesta rakentamisessa.

Lisätiedot:

Korhonen Touko

, , , , ,