Vanajaveden rantareitti
Suosittu Vanajan rantareitti on yhtenäinen pyöräilijöille ja jalankulkijoille tehty puistoja yhdistävä lenkki, joka kiertää Vanajan rantoja pitkin alkaen keskustasta ja jatkuen Linnanpuiston, Kaupunginpuiston ja rautatiesillan kautta Vanajaveden itärannalle Aulangon puolelle, Sairion rantaan ja Varikonniemen kautta aina Verkatehtaan rantaan.
Rantareitti kulkee kokonaisuudessaan Hämeenlinnan kansallisessa kaupunkipuistossa ja sitä kiertää noin 200 000 ulkoilijaa vuodessa. Pituutta lenkillä on noin 5,7 km ja reitti on helppokulkuinen, esteetön ja sopii myös lapsiperheille. Vuonna 2008 avattiin kauan kaivattu esteetön yhteys Aulangon rautatiesillan kautta Vanajaveden itä- ja länsirantojen välille.
Reitin varrella voit nauttia upeista linnalle ja Aulangolle avautuvista maisemista, testata kalamiehen onnea Kalastuspuiston laiturilla, pulahtaa uimaan tai pysähtyä hetkeksi vaikkapa nuotiotulen ääreen. Pimeinä vuodenaikoina kulkijaa johdattaa reitin maisema- ja kohdevalaistus.
Reitin läheisyydessä on kolmessa pisteessä – Linnanpuistossa, Sairion rannassa ja Aulangon tenniskenttien vieressä – aikuisille tarkoitettuja kuntoiluvälineitä.
Sairion rantareitti
Itärannan reittiosuus Varikonniemen kautta Aulangon rautatiesillalle on noin 2,5 km pitkä. Ratalinjan ja rantaviivan välinen maakaistale on paikoitellen hyvin kapea, alle 10 metrin levyinen. Reittiyhteyden suunnittelu aloitettiin vuonna 1999 osana Hämeen Liiton organisoimaa kansallista LYYLI-projektia: ympäristövaikutuksiltaan edullisen yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän tutkimus- ja kehittämisohjelmaa (v. 1999-2001). Ratapenkereen kunnostushankkeella pyrittiin paitsi kevyen liikenteen verkoston parantamiseen myös keskeisen maisemavaurioalueen korjaamiseen.
Reitin suunnittelu liittyi myös EU-rahoituksella toteutettuun keskustan kehittämisen kokonaishankkeeseen, jonka muita kohteita olivat Linnankadun väestönsuojan sisäänkäynnin ympäristön ja sen yläpuolisen aukion sekä Sibeliuksen syntymäkodin ympäristön suunnittelu ja peruskorjaus.
Reitti suunniteltiin ja rakennettiin alusta lähtien luonnonmukaiseksi
Ekologinen vihersuunnittelu perustuu alueen luontaisen kasvuvoiman hyödyntämiseen sekä ajan huomioimiseen. Pääajatuksena oli, että aluetta ei toteuteta ’luontoa vastaan taistellen’, vaan alueen omilla ehdoilla, luonnon omia prosesseja ohjaillen ja täydentäen. Monimuotoisuus saadaan hyväksymällä alueen sisällä luonnostaan esiintyvä vaihtelu ja sen myötä syntyvät erilaiset pienmaisemat. Perinteisemmässä puistorakentamisessa tavoitellaan rakentamisvaiheessa tasalaatuisuutta ja lopputuloksessa yhdennäköisyyttä – tasalaatuiset kasvualustat perustetaan samanlaisesti yhtenäiselle taimimateriaalille.
Hoidolla ohjataan niittyjen kehittymistä
Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa niityn hoito-ohjetta. Niittymäisiä kasvillisuusalueita hoidetaan niittämällä tarpeen mukaan. Niittotiheys ja ajankohta riippuvat kasvuston kehittymisestä, kasvilajeista, kesän sääoloista ja alueen käyttötavoitteista. Ei-toivotun lajiston torjunta, varsinkin niityn perustamisvaiheessa, on välttämätöntä.
Niittykasvillisuus kestää huonosti tallausta. Nitty ei ole milloinkaan ’valmis’ – kasvillisuus reagoi jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Kokonaan hoidotta jätettäessä sukkessio kehittyy kuten luonnossa ja alueet pusikoituvat pikku hiljaa umpeen.
