Luonnonsuojelu

Luonnon- ja maisemansuojelu kunnan tehtäviä

Kunnan tulee toimia ekologisesti kestävästi, tämä edellyttää luonnon monimuotoisuuden huomioimista.

Luonnonsuojelu kuuluu kunnan tehtäviin. Luonnonsuojelulla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden ja toiminnan turvaamista. Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille.

Kunnan tehtävä on valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö.
(Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta 3 §)

Kunta voi edistää luonnonsuojelua perustamalla, ylläpitämällä ja hoitamalla suojelualueita sekä luonnonmuistomerkkejä, inventoimalla luontotyyppejä sekä kartoittamalla suojeltavien eliölajien esiintymistä.

Kaavojen ja lupien yhteydessä tulee vaatia riittävän laadukkaita selvityksiä ja edellyttää arvokkaiden alueiden säilyttämistä rakentamatta.

Metsien ja viheralueiden hoidossa tulee huomioida luonnon monimuotoisuusnäkökohdat. Tämä edellyttää riittäviä ja oikeita pohjatietoja luontoarvoista (puustotiedot, luontotyyppi- ja lajistotiedot) sekä suunnitelmallisuutta (viheralueohjelma ja luonnonhoitosuunnitelmat) ja riittävää vuorovaikutteisuutta ja läpinäkyvyyttä.

Kunta voi myös laatia luonnon monimuotoisuusohjelman ja edistää vieraslajien torjuntaa. Tärkeää on, että kunta tarjoaa mahdollisuuksia erilaisiin luontokokemuksiin ja lisää tietoa kunnan luonnonoloista.

Luonto-oppaat

Luontoselvitykset

Hämeenlinnan luonto on monimuotoista. Alueen sammal-, jäkälä- ja sienilajisto on hyvin rikas. Kasvistoon kuuluu lähes tuhat putkilokasvilajia.

Seudulle luonteenomaisimmat kasvillisuustyypit löytyvät soilta, lehdoista ja harjuilta.

Suurin osa nykyisin tehtävistä luontoselvityksistä tehdään kaavoituksen yhteydessä. Sen lisäksi luontoselvityksiä voidaan laatia myös joko rajatummilta alueilta taikka laajempina, koko kuntaa, pitäjää tai kaupunginosaa koskevina yhteenvetoina, kuten luonto-oppaat.

Luonnonmuistomerkit

Rauhoitetun luonnonmuistomerkin vahingoittaminen tai turmeleminen on kielletty.

Luonnonmuistomerkkinä voidaan rauhoittaa yksittäinen puu, puuryhmä, siirtolohkare, muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jos kohdetta on aihetta erityisesti suojella sen

  • kauneuden
  • harvinaisuuden
  • maisemallisen merkityksen
  • tieteellisen arvon
  • tai muun vastaavan syyn vuoksi

Rauhoituksesta päätetään luonnonsuojelulain perusteella.

Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelualueita hoidetaan niille määriteltyjen hoitoperiaatteiden, rauhoitusmääräysten sekä lakiin kirjoitettujen säädösten mukaisesti.

Hämeenlinnassa on kuusi nk. valtion maiden luonnonsuojelualuetta ja noin 140 yksityismaiden luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on noin 1900 ha. Tämä on Hämeenlinnan pinta-alasta (203152 ha) n. 1 %.

Hattulassa luonnonsuojelualueiden pinta-ala on noin 300 ha, joka on Hattulan pinta-alasta (42739 ha) n. 0,7 %.

Paikkatietoikkunasta löytyvät valtion omistamat ja yksityisten mailla olevat luonnonsuojelualueet kartalla.

Natura 2000-kohteet

Natura-alueet on perustettu Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiiveissä määriteltyjen lajien tyypillisten elinympäristöjen suojelemiseksi. Natura-alueilla säilytetään luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelun taso.

Kanta-Hämeenlinnan kaksi laajinta Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluekokonaisuutta sijaitsevat Aulangolla ja niiden kokonaispinta-ala on 353 ha. Kokonaisuudessaan Natura-alueita on Hämeenlinnassa noin 9 500 ha ja Hattulassa noin 1 000 ha.

Hämeen ely-keskus valvoo Natura 2000 -alueiden hoitoa ja käyttöä. Natura-aluetta merkittävästi heikentävästä toimenpiteestä on ilmoitusvelvollisuus.

Suojellut luontotyypit

Luonnonsuojelulain suojaamia luontotyyppejä on Hämeenlinnassa ja Hattulassa seuraavasti:

  • Hämeenlinnassa yhteensä 70 kpl; 101,74 ha
    • Hauho 18 kpl; 21,37 ha
    • Kanta-Hämeenlinna 16 kpl; 22,17 ha
    • Kalvola 3 kpl; 4,4 ha
    • Lammi 25 kpl; 46,2 ha
    • Renko 3 kpl; 4 ha
    • Tuulos 4 kpl; 3,6 ha
  • Hattulassa 25 kpl, 45,93 ha

Kanta-Hämeen luontotyyppien kuvailulehtiset

Luontotyyppien suojelutoiminta

Luonnon monimuotoisuuden suojelun peruslähtökohtina pidetään yleisesti erilaisten luontotyyppien sekä lajien suojelua.

Luonnonsuojelulain mukaan luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnonti­laiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyyppien ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Ominaispiirteet ovat erilaisia ja siksi niiden suojelu vaikuttaa luontotyyppien käyttöön eri tavalla.

Luontotyypin arvojen säilyttämi­nen ei läheskään aina edellytä alueiden jättämistä koskemattomiksi. Eräiden luontotyyppien, kuten esim. lehtojen ja niittyjen luonnonarvojen säilyttäminen jopa edellyttää ja vaatii jonkinasteista luonnonhoitoa ja käyttöä.

Luontotyypit, jotka ovat syntyneet ihmisen toiminnan seurauksena heikkenevät tai saattavat jopa täysin tuhoutua, mikäli niiden syntymisen aikaansaanut maankäyttö esim. niitto tai laidunnus loppuu tai sitä jäljitteleviä hoitotoimenpiteitä ei tehdä.

Luonnon monimuotoisuus on suojeluarvo

Yleensä luonnon monimuotoisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan biologista monimuotoisuutta. Se voidaan edelleen jakaa kolmeen osaan:

  • geneettinen monimuotoisuus
  • lajien monimuotoisuus
  • luontotyyppien monimuotoisuus

Vieraslajit ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Vähitellen lisääntyvän tiedon myötä on havaittu myös valosaasteen merkitys luonnon monimuotoisuudelle.

Metsälain mukaan metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilyminen. Se on myös talousmetsien luonnonhoidon perusta. Säilytettäviä elinympäristöjä ovat:

  • lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt
  • ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella olevat letot
  • rehevät lehtolaikut
  • pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
  • rotkot ja kurut
  • jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
  • karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat

Metsien monimuotoisuuden säilyttämisen tavoitteena on

  • suojella alueella luontaisesti esiintyvät eliölajit
  • säilyttää alueen alkuperäisistä luototyypeistä edustava osuus luonnontilaisina

Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen

Arvokkaat perinnemaisemat halutaan säilyttää

Perinnemaisemat ovat ihmisen muovaamia kulttuurimaisemia, jotka ovat syntyneet perinteisen maatalouden, kuten niiton, lehdestyksen, laidunnuksen ja kaskeamisen seurauksena.

Perinnemaisemien säilyttäminen on tärkeä tavoite, koska perinnemaisemien kadotessa katoaa myös osa kulttuurista perintöä.

Perinnemaisemien inventointi vuonna 2002:

  • Hauholla 7 maakunnallisesti ja 5 paikallisesti arvokasta perinnemaisemaa
  • Kalvolassa 1 valtakunnallisesti arvokas (Patamon niityt), kaksi maakunnallisesti arvokasta (Kankaisten kartanon perinnemaisemat ja Saaren katajaniitty) ja 11 paikallisesti arvokasta perinnemaisemaa
  • Kanta-Hämeenlinnassa 3 paikallisesti arvokasta perinnebiotooppia
  • Rengossa 1 valtakunnallisesti arvokas (Lassilan keto) ja 3 paikallisesti arvokasta perinnemaisemaa
  • Lammilla 1 valtakunnallisesti arvokas, 7 maakunnallisesti arvokasta ja 17 paikallisesti arvokasta perinnemaisemaa
  • Tuuloksessa 1 maakunnallisesti arvokas ja 5 paikallisesti arvokasta perinnemaisemaa

Sittemmin perinnebiotooppien määrä on edelleen laskenut. Perinnebiotoopit ovat perinnemaisemien luontotyyppejä, jotka voidaan jakaa useaan alaryhmään.

Nykyisellään Hämeenlinnan arvokkaimpiin kohteisiin kuuluu Lammin Mustajärven laitumet, joka on Metsähallituksen hallussa. Hattulassa arvokkain kohde on Retulansaari.

Arvokkaimmat perinnebiotoopit ovat olleet pitkään maatalouden käytössä. Niille on kehittynyt jatkuvan laidunnuksen tai niiton tuloksena ainutlaatuinen ja monipuolinen lajisto, joka on sopeutunut elämään perinteisen maatalouden luomilla ja ylläpitämillä laidun- ja niittyalueilla.

Perinnebiotoopit ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta, koska

  • niiltä tavataan runsaasti lajeja (monet harvinaisia)
  • niiltä tavataan monia elinympäristötyyppejä

Perinnebiotooppien luontotyypit ovat äärimmäisen uhanalaisia.