Kun kaikki on uutta ja hienoa

Solvikin päiväkodissa tulijaa tervehtii ensimmäisenä miellyttävä uuden rakennuksen tuoksu. Seuraavaksi korviin kantautuvat lasten leikkien äänet. Vaikka volyymi saattaa leikin tiimellyksessä nousta, eivät kiljahtelut käy korvien päälle.

Lasten äänet kuuluvat meidän arkeen, mutta se ei lähde kaikumaan, koska täällä on hyvä akustiikka. Lapsista lähtee ja pitääkin lähteä ääntä, mutta hyvän akustiikan ansiosta äänimaisema on hallittu, Solvikin päiväkodin johtaja Roosa Meriläinen selittää.

Hyvä akustiikka on peruja rakennuksen huolellisesta ja osallistavasta suunnittelutyöstä. Päiväkodin johtajana kesään saakka toimineen Ritva Hollanti-Paavolan mukaan suunnittelu aloitettiin pallottelemalla ideoita henkilöstön kesken.
– Sitten mietittiin tarkkaan kaikki päiväkodin tilat, että mitä niissä tapahtuu, ja tehtiin yksityiskohtainen tarveselvitys. Se lähti urakkakilpailun jälkeen suunnittelijalle. Kun ensimmäiset suunnitelmat tulivat, me kävimme niitä henkilökunnan kanssa läpi ja esitettiin muutostoiveita. Yksi työntekijä sanoi juuri, että ihana nähdä, että ne on myös huomioitu, Hollanti-Paavola kertoo.

Suunnittelutyöhön osallistuivat myös perheet. – Kutsuttiin huoltajat kuulemaan suunnitelmia ja kuultiin heidän kommenttejaan. Perheet saivat kotiin kyselyn, jossa vanhemmat kysyivät lapsilta, mitä he toivovat uudelta päiväkodilta.

Aikuisten toiveet koskivat esimerkiksi saattoliikenteen turvallisuutta, monipuolisia tiloja ja erilaisia oppimisympäristöjä. Nämä toiveet ovat rakennuksen valmistumisen myötä toteutuneet, kuten myös lasten odotukset, jotka olivat Hollanti-Paavolan mukaan varsin kohtuullisia.
– Lapset toivoivat eläimiä ja dinoja. He pääsivät myös valitsemaan esimerkiksi millaisia pihaleikkivälineitä tulee. Kun tämä talo alkoi nousta tähän tontille, oli työmaa-aidassa paikka, mihin lapset saivat tuoda omia suunnitelmiaan. Sillä lailla he seurasivat tosi paljon tätä rakentamista.

Alkuhuuman keskellä

Seitsemäs tammikuuta käyttöön otetun päiväkodin arki on lähtenyt Meriläisen mukaan rullaamaan sujuvasti eteenpäin.
– Tässä kiitän henkilökuntaani. He ovat niin rautaisia ammattilaisia. Me olemme tehneet sellaista ajatus- ja valmistautumistyötä jo pitkään. Ollaan puhuttu paljon, että pitää olla keskeneräisyydensietokykyä tämä koko kevät. Saattaa olla, että verhoja tai muuta vielä puuttuu, mutta ne tulevat sitten ajan kanssa.

Myös henkilökunnan mielestä alku on mennyt mainiosti. – Lapset ovat sopeutuneet tosi nopeasti. Tässä on oikeastaan ollut vähän sellaista alkuhuumaa, kun kaikki on uutta ja hienoa! Erityisesti tämä akustiikka on hyvä ja se että pystyy jakamaan lapsia entistä paremmin pienryhmiin ja tekemään yhteistyötä toisten ryhmien kanssa, lastenhoitaja Kirsi Lintumäki pohtii.

Samoilla linjoilla on myös varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Kero.

– Parasta on pienryhmätilat ja isot ikkunat. Sisällä näkee huoneesta toiseen hyvin. Isot eteiset ovat myös kivat! Entisessä päiväkodissa ne olivat vähän ahtaat, nyt mahtuu vaikka koko porukka siihen, Kero kehuu.

Tilat ovat kaiken perusta

Mutta mikä uudessa päiväkodissa on lasten mielestä kaikkein parasta?

– Tämä Iron-man, Taito vastaa, ja näyttää Lego-ukkoa.

Minun mielestä täällä on parasta nämä Legot, Claudia komppaa. Pikkuhiljaa porukasta alkaa irrota lisää näkemyksiä. Kiipeilyteline! Puolapuut! Hämppiskeinu! Mopot! Kiipeilyseinä! Yksisarviset!

Vaikka yksisarvisten merkitystä ei ole syytä aliarvioida, on uuden rakennuksen onnistumisen tärkein mittari lopulta se, miten se tukee päiväkodin perustehtävää, eli laadukasta varhaiskasvatusta.

– Tämän ajan tarpeita vastaavat turvalliset ja asianmukaiset tilat ovat kaiken perusta. Sen päälle voi lähteä toteuttamaan laadukasta pedagogiikkaa, Hollanti-Paavola toteaa.

– Kun puitteet ovat kunnossa, henkilöstö ja lapset saavat keskittyä yhteiseen leikkiin ja läsnäoloon, Meriläinen kiteyttää.

teksti: Ossi Nyström

Artikkeli on julkaistu Hämeenlinnan lehti Kotikaupunkilaisen numerossa 1/2026. Lue lehti kokonaisuudessaan e-julkaisuna.