Osa 6. Kadonneiden käräjäkivien arvoitus

Osa 1. Sigfrid Antinpoika kohottaa Ukon maljan

Osa 2. Hiisivuori ja Hauhon huikkapaikat

Osa 3. Harjutie vie toiseen todellisuuteen

Osa 4. Ukkosenjumalan monet kasvot

Osa 5. Hiidenhoilosta Kapakanmäelle

Lammilla on kaksi Linnamäki-nimistä kohoumaa, joita on syytä epäillä rautakautisiksi muinaislinnoiksi. Toinen on osa Untulan harjumaisemaa, toinen sijaitsee Pääjärven rannalla biologisen aseman luona. Tästä jälkimmäisestä Linnamäestä on kilometrin matka Oitenkylässä sijaitsevalle Sarapuunmäelle. Sarapuunmäen vieressä on Sarapuun pelto, jonka keskellä, tiheän pihlajasaarekkeen uumenissa lymyilee pienen pakettiauton kokoinen lohkare, jonka nimi on Ellinkivi.

Tänä päivänä Ellinkivi makaa pihlajan alla paljastamatta itsestään paljoakaan, mutta satoja vuosia sitten lohkare oli kylän keskipiste, joka näkyi jokaiseen taloon. Tarina kertoo, että Elli -nimisellä tytöllä oli tapana tapailla kiven luona poikaystäväänsä. Nuori pari istui kesäiltaisin kiven päällä ja kuiskutteli toisilleen kauniita asioita, kunnes eräänä syksyisenä iltana tyttö huomasi olevansa yksin. Seuraavinakin iltoina tyttö saapui kivelle, mutta turhaan. Lopulta hän väsyi odottamaan ja sanoi, että tästä lähtien kivellä tulee palamaan virvatuli jokaisena juhannusaattoiltana hänen särkyneen sydämensä merkkinä.

Salaperäiset Sarapuut

Tiettävästi Ellinkivellä on ollut historiansa jo ennen Ellin tragediaa. Nimiarkiston tietojen mukaan tämä vuonna 1964 rauhoitettu luonnonmuistomerkki on nimittäin todennäköinen uhrikivi. Kiven mahdollinen uhrikiviluonne on syytä panna merkille muun muassa siksi, että perimätieto kertoo myös toisesta Lammilaisesta uhrikivestä, joka on sijainnut toisella Sarapuu-nimisellä paikalla. Tämän Syrjäntaustassa sijaitsevan uhrikiven nimi on Käräjäkivi. Sen läheisyydessä on uhrilähde, jonka takaa kohoaa Sarapuun uhrilehto.

Pähkinäpuuta vironkielellä tarkoittavaa Sarapuu-sanaa on menneinä vuosina yritetty yhdistää niinikään virolaiseen Tarapita-jumalaan. Tämän päivän tarkastelussa tuo ”yhteys” on kuitenkin osoittautunut vähintäänkin väkinäiseksi, eikä sen ääreen ole syytä pysähtyä tämän pidemmäksi aikaa. Toisin on sen tiedon laita, jonka mukaan Syrjäntaustan Käräjäkiven luona olisi nimensä mukaisesti aina uhritoimituksen jälkeen käyty käräjiä. 80 senttiä korkealle ja muutaman metrin levyiselle tasaiselle kivelle mahtui perimätiedon mukaan istumaan kerralla seitsemän tuomarina toiminutta kylänvanhinta.

Käräjäpaikka ja kulttiyhteisön keskus

Hiidet sijaitsivat tavallisesti myöhäisrautakautisten hämäläiskylien keskeisimmällä paikalla. Siksi niihin oli luontevaa kokoontua pitämään esimerkiksi juuri käräjiä. Lisäksi lienee ajateltu, että esi-isien olisi hyvä olla läsnä, kun tehdään tärkeitä, koko yhteisöä koskevia päätöksiä. Esi-isien läsnäolon on ehkä myös uskottu rohkaisevan kiistakumppaneita pysymään totuudessa. Samankaltaiseen uskomukseen perustuu vielä tänäkin päivänä harjoitettava käsi Raamatulla vannominen.

Lammin Honkaliinin uhrilähteen vieressä kohoavalla mäellä on tiettävästi ollut tuomarinympyrä. Samanlainen kivikehä on ollut myöskin Hattelmalan Hiilenmäen(ks. Osa 3. Harjutie vie toiseen todellisuuteen) läheisyydessä. Jos nämä paikat ja Lammin Sarapuunmäki olivat hiisiä, jossa pidettiin myös käräjiä, voinee vanhana rajapaikkana ja nykyään suosittuna ulkoilualueena tunnettua Rengon Käräjämäkeä pitää vastaavasti käräjäpaikkana, joka oli myös hiisi. Jussi Härme mainitsee nimittäin Rengon historiassa, että: vaikka täältä ei ole tehty kalmistolöytöä, on kyseessä ilmeisesti jo pakanuudenaikainen kulttiyhteisön keskus.

Kadonneet kehäkivet

Käräjämäki-nimisiin paikkoihin liittyy usein tarinoita paikalla sijainneesta tuomarinympyrästä, jonka kivet on sittemmin käyty vohkimassa jonkin lähitalon navetan perustuksiksi tai vieritetty ympäri metsiä ihan vaan ajankuluksi. Näin on tässäkin tapauksessa. Alueen vuonna 1939 tarkastanut arkeologi Esko Sarasmo kertoo kuitenkin raportissaan löytäneensä paikalta vielä neljä kehään aseteltua kiveä, sekä vanhan perunakuopan, joka hänen mukaansa on ulottunut kolmen kehäkiven alalle. Perimätiedon mukaan kiviä olisi alunperin ollut seitsemän, ja ne olisivat olleet mäen korkeimmalla kohdalla puoliympyrän muodossa. Sarasmo taas päättelee, että kiviä olisi ollut kaksitoista, ja että ne olisivat muodostaneet kokonaisen ympyrän.

Tänä päivänä kivistä ei ole enää jälkeäkään, mutta mahdollisia perunakuoppia mäeltä löytyy useampikin. Viimeiset kehäkivet katosivat mäeltä tiettävästi 1960-luvulla, jolloin Sputnik-satelliitin laukaisua seuraamaan saapunut nuoriso vieritti ne tylsyyksissään rinnettä alas. Saattaa olla, että nämä kivet lojuvat edelleen rinteellä tai sen juurella jossain kasvuston uumenissa. Jos innostut etsimään niitä, kannattaa katse suunnata 30 – 60 senttiä korkeisiin kiviin, joista yhteen on Sarasmon mukaan kaiverrettu risti ja toiseen numero 83.

Kalmisto vai käräjäkehä?

Kivien katoilun lisäksi käräjämäkiasiaa hämärtää se, että tiettävästi tuomarinympyröiksi kutsuttuja kehämäisiä muinaisjäännöksiä ei ole alun perin edes tarkoitettu tuomareiden ja lautamiesten istuimiksi, vaan ne ovat olleet rautakautisia hautarakennelmia. Jussi Härmeen aiemmin Käräjämäelle kaipaama kalmisto on siis ollut mäen laella.

On mahdollista, että jotakin paikkaa on alettu kutsua käräjämäeksi vain siksi, että ihmiset ovat löytäneet sieltä kivimuodostelman, jonka he ovat tulkinneet tuomarinympyräksi, vaikka se onkin ollut oikeasti ”vain” kalmisto. Toisaalta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että näitä kalmistorakenteita ei olisi sittenkin voitu käyttää myös käräjäkivinä, etenkin kun otetaan huomioon, että kivien alle kuopatuilla esi-isillä oli istunnoissa oma roolinsa.

Rengon Käräjämäen ”aitouden” puolesta puhuu paikkaa koskeva perimätieto. Sen mukaan mäki toimi myös paikalla langetettujen tuomioiden täytäntöönpanopaikkana. Tuomittujen sijaan elämään jäivät hirsipuussa kiikkaamiseen viittaavat sananparret meni Rengon keinuun ja lainasi Rengosta keinua.

^{Teksti ja tekoälykuvituksen toteutus: Ossi Nyström}

Sarjan seuraavassa osassa matkustamme muun muassa Katumajärven maisemiin selvittämään ketkä joutuivat Rengon keinuun, kun kristinusko saapui Hämeeseen.

Lue sarjan seuraava osa täältä: Osa 7. Pyhistä paikoista helvetillisiksi hiisiksi