Osa 2. Hiisivuori ja Hauhon huikkapaikat
Sarjan edellisessä osassa tutustuimme Sigfrid Antinpoikaan, joka joutui vaikeuksiin pyydettyään sään jumala Ukolta sadetta. Seuraavaksi lähdemme perehtymään paikkoihin, joissa vastaavia saderituaaleja on saatettu toimittaa jo yli tuhat vuotta sitten. Ensimmäinen pysäkkimme on Hiisivuori.
Osa 1 – Sigfrid Antinpoika kohottaa Ukon maljan
Aulangonjärveen työntyy niemi, jota kutsutaan Lusikkaniemeksi. Aiemmin se on kuitenkin tunnettu Hiitiönniemenä. Vastaavasti Järviöisistä löytyy Hiidenniemi ja Kalvolassa on alue, jota on kutsuttu Hiidenmaaksi. Hauhon ja Tuuloksen rajalta taas kohoaa kallio, jolle on annettu nimeksi Hiisivuori. Vastaavia paikkoja löytyy ympäri Hämeenlinnaa, ja saattaa olla, että ne kaikki ovat olleet esihistoriallisia uhripaikkoja. Emme voi kuitenkaan olla asiasta varmoja.
Epävarmuus johtuu siitä, että kun rautakausi tuhat vuotta sitten päättyi ja historiallinen aika alkoi, asui nykyisen Suomen alueella lähinnä luku- ja kirjoitustaidotonta väkeä. Siksi meillä ei ole esihistoriallisia pyhiä paikkoja koskevia kirjallisia aikalaislähteitä. Voimme kuitenkin vetää kaukaista menneisyyttä koskevia johtopäätöksiä esimerkiksi arkeologisten löytöjen, kansanrunouden ja paikannimien pohjalta.
Kun katsoo Suomen karttaa ja zoomaa vaikkapa Hämeenlinnan kohdalle, hyppää silmille nopeasti paikannimiä, jotka vaikuttavat siltä kuin isoäidin mummo olisi keksinyt ne unissaan. Se ei ole ihme, sillä osa näistä nimistä on yli tuhat vuotta vanhoja. Tällaisia muinaisia paikannimiä edustavat esimerkiksi sellaiset nimet, joissa esiintyy muodossa tai toisessa sana hiisi.
Ennen kristinuskon tuloa hiisi merkitsi muinaissuomalaisten pyhää metsikköä, jonne kylän asukkaat kokoontuivat viettämään vuotuisjuhlia ja pyytämään apua ongelmiinsa vainajien hengiltä tai Ukon kaltaisilta jumalilta. Rautakauden maanviljelijäyhteisöjen avuntarpeet olivat todennäköisesti hyvin samankaltaisia kuin puoli vuosituhatta myöhemmin kuivuudesta kärsineellä Kokkilan kylänväellä. Mikäli Sigfrid Antinpoika tiesi esi-isiensä vanhoista uhripaikoista, oli hänellä valittavanaan lähiseudulta useampikin kohde, joka olisi voinut sopia hänen maljanjuontitarkoituksiinsa melko mukiinmenevästi.
Hirveä hiisivuori
Hiidenkalliolla Sotjalan ja Tuuloksen rajalla Pyhäjärven pohjoispuolella kerrotaan olevan aukon, joka johtaa pohjattoman syvään Hiidenluolaan. Kerran jouluyönä sieltä ratsasti mies valkealla ratsulla sulan Pyhäjärven pintaa. Kun kirkonkellojen soitto alkoi kuulua, vajosi hän aaltoihin. – Oiva Keskitalo: Luettelo Hauhon pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä 1941 ja 1945
Sigfridin silloista asuinpaikkaa lähin hiisinimi löytyy Pyhäjärven vastakkaiselta puolelta. Tämä rannasta jyrkästi kohoava, paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi arvioitu kallio on nimeltään Hiisivuori, mutta sitä on kutsuttu myös Hiidenmaaksi ja Hiidenkallioksi. Sen edustalla ovat Hiilensaaret, ja vuoren korkein kohta on nimeltään Hiidenkorkein.
Tarina kertoo, että eräs pellavia puimassa ollut tyttö sai surmansa kauhealla tavalla, kun hänen päälleen paiskattiin Hiisivuorelta suuri siirtolohkare. Suremaan jääneitä tuskin lohdutti tieto siitä, että kyse oli ollut silkasta vahingosta, olihan Neittykiven heittäneen jättiläisen tarkoituksena ollut osua tytön sijaan Hauhon kirkkoon. Tänä päivänä Hiisivuori ei ole enää jättiläisten tai muidenkaan mörrimöykkyjen temmellyskenttä, vaan monen tuikitavallisen ihmisen kesämökkipaikka. Tämä on syytä ottaa huomioon alueella liikkuessa.
Maailmojen rajalla
Hiisivuori on tiettävästi toiminut lohkareenheittopaikan lisäksi asutuksen ja yhteismaan välisenä rajapisteenä jo esihistoriallisena aikana. Rajapaikkaluonne nousee esiin monien muidenkin hiisien yhteydessä. Onkin arveltu, että hiisiksi nimetyt alueet olisivat olleet alun perin juuri jonkinlaisia rajapaikkoja.
Rajan merkitsijäksi oli käytännöllistä valikoida maastosta erottuva paikka, jonka sijainti oli helppo selittää muille. Esimerkiksi suuri kivilohkare oli hyvä rajamerkki myös siinä mielessä, että sitä ei kukaan jaksaisi siirtää. Saattaa olla, että rajoja vetänyt väki keksi haudata tällaisille paikoille varmuuden vuoksi vielä sukulaistensa jäännöksiä sillä taka-ajatuksella, että vainajia kohtaan tunnettu kunnioitus estäisi ihmisiä kyseenalaistamasta rajaa.
Mahdollisesti juuri tämänkaltaisista rajametsiköistä muodostui lopulta myöhäisrautakautisten hämäläiskylien ja ehkä jopa pitäjien uskonnollisia pyhäkköjä, joiden ympärille kylien infrastruktuuri asumuksineen, kalmistoineen ja linnavuorineen rakentui. Kaikki hiidet eivät ole kuitenkaan olleet kalmistoja. Esimerkiksi Hauhon Utterinvuori on muinainen uhrimetsikkö, mutta uhrin lienee saanut jokin muu kuin suvun vainaja.
Tupsujumalattaren temppeli
Utterinvuori on keskiaikainen rajapaikka ja nykyinen Luonnonperintäsäätiön suojelualue. Hakkaamattoman aarniometsän vanhimmissa osissa kasvaa monisataavuotiaita korkeuksiin kurkottavia puita, jotka ovat nuoruudessaan todistaneet sellaisia asioita, joista ihmisillä ei ole enää minkäänlaisia muistijälkiä. Tänä päivänä vuoren rinteellä on runsaasti sammalpeitteen alla lepääviä myrryttävän karhun kokoisia kiviä ja hyvin vähän huipulle johtavia kulkureittejä, mutta satoja vuosia sitten vuori olisi voinut tarjota mainion miljöön esimerkiksi Sigfrid Antinpojan rituaalisia tarkoituksia varten.
Kerrotaan, että vuorelle on johtanut eri puolilta ikivanhoja polkuja, jotka yhtyivät vielä 1800-luvun loppupuoliskolla avoimella, tasaisella kentällä. Kentältä vei polku vuoren korkeimmalle kohdalle, jossa kasvoi Tupsumännyksi kutsuttu ikivanha petäjä, jonka tyvi on todennäköisesti vielä tallella vuoren laella.
1880-luvulla tallennetun tiedonannon mukaan seudulta poismuuttavien ihmisten oli käytävä ennen lähtöään lyömässä raudankappale Tupsumännyn kylkeen, jotta Tupsujumalatar antaisi onnen lähteä poismuuttajan mukaan.
Toisen perimätiedon mukaan peltotöissä laiskotelleet olivat velvoitettuja uhraamaan Tupsumännylle hakkaamalla sen runkoon raudankappaleita. Mäen viereisellä pellolla olevaan, myöhemmin kaivoksi rengastettuun Utterin uhrilähteeseen taas pudotettiin rahan ja neulojen kaltaista pienempää rautaa.
Ylläkuvattu peltotyöläisten kiusaaminen voidaan ymmärtää viljan kasvua edistäväksi hedelmällisyysriitiksi. Tämän historiallisena aikana harjoitetun, mutta todennäköisesti jo varhaisempina aikoina jossain muodossa alkunsa saaneen rituaalin tarkoituksena on mahdollisesti ollut ikään kuin korvata maagisin menetelmin se mikä ihmisten työpanoksesta katsottiin jääneen kunakin päivänä uupumaan. Se aasinsilta, joka vie Sigfrid Antinpojan kaltaiset jumalallisen yhteyden avulla peltojaan ravitsevat hahmot Utterinvuorelle, on kuitenkin luontevinta vetää paikan nimestä.
Utterinvuoren huipulla on muinaisjäännökseksi luokiteltu rajapyykkiröykkiö vuodelta 1431. Se on edustanut maallista rajaa, Tupsumänty taas on seissyt tämän- ja tuonpuoleisen välisellä rajalla. Kuva Ossi Nyström
Rakkaalla vuorella on monta nimeä
Utterinvuori -nimen on arveltu olevan peräisin 1800-luvun alusta, jolloin vuoren lähellä asui Utterin perhe. Sitä ennen vuori tunnettiin Karkio- tai Arkiovuorena. Ilmeisesti vanhimmat nykyisen Utterinvuoren nimitykset ovat kuitenkin Henkivuori ja Kenkivuori. Kenkki taas on sana, jolla jo Mikael Agricola viittasi lahjaan ja juoman kaatamiseen. Kenkivuori on siis mahdollista ymmärtää paikaksi, joka oli pyhitetty uhrijuoman nauttimiselle.
Janoisten hauholaisten ja heidän jumaliensa tarpeet on menneinä aikoina otettu tosissaan. Tästä kertoo se, että neljä kilometriä Utterinvuorelta Kokkilaan päin sijaitsee toinen Kenkivuoreksi nimetty mäki, joka sijaitsee samalla vuoden 1431 rajalla kuin Utterinvuori.
Kengivuori sijaitsee 1/4 penikulman etäisyydessä Sotjalan kylästä ja on loivarinteinen vuori täynnä kallionnyppylöitä, onkaloita ja maanalaisia käytäviä. – C. Herkepaeus: Historiallinen ja taloudellinen kuvaus Hauhon pitäjästä vuonna 1756
Antinpojan seurueen olisi ollut huomattavasti vaivattomampaa taivaltaa yhdeksän kaljakannun kantamuksineen tälle toiselle Kenkivuorelle kuin Utterinvuorelle. Tämäkään Kenkivuori tuskin oli kuitenkaan se paikka, jossa puuhailemisen vuoksi Sigfrid joutui käräjille, sillä kummassakaan Kenkivuoressa ei ole koskaan ollut riittävästi pirskotteluun ja kahlaamiseen kelpaavaa järvivettä. Puolitoista kilometriä Utterinvuorelta Kalailan suuntaan sijaitsevalta vanhalta rajapaikalta sitä sen sijaan ei ole puuttunut. Tätä rajapaikkaa kutsutaan Kenkijärveksi.
On kuitenkin epätodennäköistä, että Kenkijärvikään olisi ollut juuri se paikka, jossa Sigfridin seurue rituaalinsa toimitti. Tuomiokirjoissa näet kerrotaan, että seurue poistui koteihinsa puroa pitkin, eivätkä Kenkijärven rihmastot ole koskaan ulottuneet Kokkilaan saakka.
Todennäköisempää onkin, että sadetta pyydettiin jonkun Kokkilaa lähellä olevan järven rannalla. Tällainen järvi olisi voinut olla esimerkiksi sittemmin kuivatettu Hankalanjärvi, josta on kulkenut puro Kokkilan suuntaan, ja jonka vieressä sijaitsee Viritty -niminen suuri pelto- ja metsäalue. Tämän päivän näkövinkkelistä katsottuna Virityssä ei ole mitään kummallista tai huomiotaherättävää. Jostain syystä Viritty on silti saanut niin kauhean maineen, että vielä 1900-luvun alussa sitä pidettiin koko Hauhon pelätyimpänä paikkana.
Kaupungista palaavaa Tarrin vaaria tanssitettiin Virityssä niin, että hänen uusista virsuistaan kuluivat pohjat puhki. -Oiva Keskitalo: Luettelo Hauhon pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä 1941 ja 1945
Hauhon pitäjän oloja 1700-luvun puolivälissä julkaistussa väitöskirjassaan selvittänyt Christopher Herkepaeus mainitsee tutkimuksensa uhrilähteitä koskevassa osuudessa, että uhritilaisuuksien aikana oli aina näyttäytynyt kauheita kummituksia, jotka peloittelivat uhraajia. Kuka tietää, vaikka Viritynkin kummittelijat olisivat saapuneet alueelle alunperin jonkun uhritilaisuuden houkuttelemina, ja jääneet sitten sinne.
Teksti ja tekoälykuvituksen toteutus: Ossi Nyström
Sarjan seuraavassa osassa matkustamme tarunomaiselle Hattelmalanharjulle, josta löydämme uhripuun sijaan uhrikiven.
Lue seuraava osa täältä: Osa 3. Harjutie vie toiseen todellisuuteen
Anttonen, Veikko: Uskontotieteen maastot ja kartat (2010)
Herkepaeus, Christopher: Historiallinen ja taloudellinen kuvaus Hauhon pitäjästä vuonna 1756 (1956)
Keskitalo, Oiva: Luettelo Hauhon pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä 1941 ja 1945 (1945)
Keskitalo, Oiva: Esihistoria, teoksessa Koskimies, Y.S.(toim.) Hauhon, Luopioisten ja Tuuloksen historia (1985)
Koski, Mauno: Itämerensuomalaisten kielten hiisi-sanue (1968)
Paikkainnimiä ja paikallistarinoita 1879-1882: Karkiovuori [PAIKKAINNIMIÄ JA PAIKALLISTARINOITA 1879-1882 (kotus.fi)]
Pulkkinen, Risto: Suomalainen kansanusko – Samaaneista saunatonttuihin (2014)
Rapola, Martti: Suomalaisia näköaloja (1956)
Suvanto, Seppo: Keskiaika, teoksessa Koskimies, Y.S.(toim.) Hauhon, Luopioisten ja Tuuloksen historia (1985)
Digitaalinen nimiarkisto:
Hölli, Leena: Henkivuori, Hauho (Kotus, 1970) [Henkivuori (Kotus, 1970) – Nimiarkisto]
Hölli, Leena: Tupsumänty, Hauho (Kotus, 1970) [Tupsumänty (Kotus, 1970) – Nimiarkisto]
Hölli, Leena: Utterinvuori, Hauho (Kotus, 1970) [Utterinvuori (Kotus, 1970) – Nimiarkisto]
Aiheeseen liittyvät
Järjestöavustukset vuodelle 2025 ovat haettavissa 31.10.2024 klo 12 saakka
8.10.2024
Hämeenlinnan kaupungin myöntämät järjestöavustukset vuodelle 2025 ovat haettavissa. Järjestöavustusten myöntämiskriteerit on uudistettu, joten hakemuksen valmisteluun ja laatimiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Hakuohjeet ja hakulomakkeet löytyvät …
Hämeenlinnan kaupunki pääyhteistyökumppanina ensi vuonna julkaistavassa Anna minun rakastaa enemmän -elokuvassa
3.10.2024
Helsinki-filmi ja Hämeenlinnan kaupunki aloittavat yhteistyön Oskari Sipolan ohjaaman ja käsikirjoittaman Anna minun rakastaa enemmän -elokuvan parissa. Elokuva pohjautuu Hämeenlinnasta kotoisin olevan Juha Itkosen samannimiseen romaaniin.
Heljä Liukko-Sundström – Kotiemme keramiikkataiteilija -näyttelyn viimeisellä viikolla tapahtuu
20.9.2024
Museo Skogsterin Heljä Liukko-Sundström – Kotiemme keramiikkataiteilija päättyy 30.9.2024.
Valoilmiö-festivaali etsii osallistujia jättiläisvalonukke-työpajoihin
18.9.2024
Valoilmiö-festivaali kutsuu lapsi-aikuinen -työpareja mukaan ainutlaatuisiin jättiläisvalonukke-työpajoihin.
Aiheeseen liittyvät blogit
50 syytä piipahtaa pitäjiin – Hämeenlinnan maaseudun helmet: Renko
9.7.2021
Tässä juttusarjassa piipahdellaan kaikissa Hämeenlinnan viidessä pitäjässä päiväretkien muodossa. Esittelyssä on 50 syytä piipahtaa pitäjissä. Mukana on paljon tuttuja kohteita, mutta toivottavasti myös jotain uutta. …
50 syytä piipahtaa pitäjiin – Hämeenlinnan maaseudun helmet: Kalvola
9.7.2021
Tässä juttusarjassa piipahdellaan kaikissa Hämeenlinnan viidessä pitäjässä päiväretkien muodossa. Esittelyssä on 50 syytä piipahtaa pitäjissä. Mukana on paljon tuttuja kohteita, mutta toivottavasti myös jotain uutta. …
50 syytä piipahtaa pitäjiin – Hämeenlinnan maaseudun helmet: Hauho
9.7.2021
Tässä juttusarjassa piipahdellaan kaikissa Hämeenlinnan viidessä pitäjässä päiväretkien muodossa. Esittelyssä on 50 syytä piipahtaa pitäjissä. Mukana on paljon tuttuja kohteita, mutta toivottavasti myös jotain uutta. …
50 syytä piipahtaa pitäjiin – Hämeenlinnan maaseudun helmet: Lammi
9.7.2021
Tässä juttusarjassa piipahdellaan kaikissa Hämeenlinnan viidessä pitäjässä päiväretkien muodossa. Esittelyssä on 50 syytä piipahtaa pitäjissä. Mukana on paljon tuttuja kohteita, mutta toivottavasti myös jotain uutta. …