Hämeenlinnan matkailun esteettömyys: Haasteet ja huippuhetket

Tämä postaus on tehty Hämeenlinnan kaupungin toimeksiannosta, osana matkailuopintojeni viimeistä työssäoppimista.

Moi taas! Työssäoppimisjakso alkoi 5.9. Tulin Hämeenlinnaan junalla ja tarkoitukseni on kartoittaa Hämeenlinnan matkailukohteiden esteettömyyttä 5.10. asti. Teen kartoituksen sähköpyörätuolia käyttävän liikuntarajoitteisen näkökulmasta, koska minulla ei ole kokemusta aisti-tai kehitysvammoista.

Aluksi mietin, osaanko suhtautua Hämeenlinnaan matkailukaupunkina, kun olen asunut siellä lähes 30 vuotta? Ovatko kaupungin nähtävyydet liian tuttuja? Kaksi ensimmäistä työssäoppimispäivää todistivat, että eivät ole. Päinvastoin, ne olivat todella kiinnostavia. Aikakin kului kuin siivillä sekä Vanajanlinnassa että museoissa. Palvelu oli ystävällistä ja työntekijätkin kokivat kartoitukseni tarpeelliseksi.

Sota- ja sotilashistoriasta kertova Museo Militaria oli lähes esteetön, ovet painavat ja sotilassoittokunnan huone oli hiukan ahdas. Ne pienet parannuskohteet joita löysin, huomioitiin asianmukaisesti, museonjohtaja oli hyvin kiinnostunut esteettömyydestä. Samoin oli Museo Skogsterin kanssa. Molemmat näyttelyt olivat hyviä ja ajatuksia herättäviä. Hämeenlinnan historiasta kertova filmi oli kiinnostava, paljon uutta asiaa. Ennen ei ollut kaikki paremmin -näyttely havahdutti miettimään, miten paljon hyviä asioita omassakin arjessa on. Hissi oli hiukan liian ahdas sähköpyörätuolilleni. Muitakin haasteita löytyi, varsinkin historiallisista kohteista. Sibeliuksen syntymäkodissa on harmillisen paljon portaita, eikä sähköpyörätuolia voi nostaa portaissa. Palanderin talon luiska on niin jyrkkä, että tuolini renkaat jäivät siihen kiinni. Sekin oli siis pakko jättää pois käyntilistalta.

Teksti: Helena Arvio. Blogi on luettavissa Mahoton reissaaja -sivulla (avautuu uuteen ikkunaan)