Kansallinen kaupunkipuisto
Kartta ja esite alueesta
Painettuja karttoja on saatavissa mm. Palvelupiste Kastellista ja Hämeenlinnan Matkailuneuvonnasta, Talaskuja 3. Voit ladata kartan myös netistä, vaihtoehtoja on kaksi eri kieliversiota:
- suomi-ruotsi tästä (Nationalstadspark Hämeenlinna, finska-svenska broschyr, pdf, 2Mt)
- English-Deutsch (National Urban Park Hämeenlinna, English-German brochure,pdf, 2 Mt)
Käsite
Kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa kaupunkiiin tai kuntaan silloin, kun siellä on kaupunkiympäristössä sijaitsevien arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien, historiallisten ominaispiirteiden sekä näihin liittyvien erityisten kaupunkikuvallisten, sosiaalisten ja virkistyksellisten arvojen muodostama riittävän laaja aluekokonaisuus.
Puiston perustamista hakiessaan kaupunki tai kunta samalla sitoutuu näiden arvojen säilyttämiseen ja hoitamiseen. Puistoon liitetään ensisijassa valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön omistuksessa olevia alueita. Puiston perustamispäätöksen kaupungin tai kunnan hakemuksesta tekee ympäristöministeriö.
Perustamisen jälkeen puistolle laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelma yhdessä maanomistajien ja aluehallintoviranomaisten (entinen alueellinen ympäristökeskus) kanssa. Sen vahvistaa ympäristöministeriö. Perustamispäätöksen ohella siinä annetaan hoidon ja käytön kannalta tarpeellisia määräyksiä alueen olennaisten arvojen säilyttämiseksi. Jatkossa kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvan alueen kaavoituksessa tai muussa alueeseen vaikuttavassa suunnittelussa sekä päätöksenteossa on otettava huomioon puistoa koskevat määräykset.
Maankäyttö- ja rakennuslaki
Kansallisten kaupunkipuistojen perustaminen tuli mahdolliseksi vuoden 2000 alusta voimaan tulleen uudistetun maankäyttö- ja rakennuslain myötä. Lakimääritelmän mukaan kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan osoittaa alueita, jotka "maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa on osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisema-alueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön". (MRL 132/1999 9.luku 68-71 §)
Ympäristöministeriön arviointikriteerit
Ympäristöministeriö on laatinut neljä arviointikriteeriä, joiden tulee täyttyä kansallista kaupunkipuistoa perustettaessa. Kriteerien avulla tarkastellaan hakemuksen kohteena olevan alueen
- sisältöä
- laajuutta ja eheyttä
- ekologisuutta
- jatkuvuutta sekä kaupunkikeskeisyyttä.
Kriteerien tarkoituksena on auttaa alueen arvojen tunnistamisessa sekä taata kaupungeille tasapuolinen ja vertailukelpoinen arviointi. Yhtenäiset arviointikriteerit takaavat myös kansallisten kaupunkipuistojen valtakunnallisen tason säilymisen. Jokaiselle uudelle kansalliselle kaupunkipuistolle määritellään nykyään myös sen erityisarvot.
Kansallisten kaupunkipuistojen verkosto
Ajatus kansallisten kaupunkipuistojen perustamisesta syntyi Ruotsissa. Vuonna 1995 perustettiin Tukholmaan Valtiopäivien erityislailla maailman ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto, nationalstadspark Ekoparken. Puistoidea poimittiin mukaan tuolloin Suomessa meneillään olleeseen maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen valmisteluun.
Kansallisen kaupunkipuiston statuksen tavoittelu on alkuvuosien hiljaiselon jälkeen lähtenyt leviämaan laajalti. Kaupunkien tavoittelemalla konseptilla on selkeästi ollut vaikutusta niiden maankäyttöratkaisuihin. Lainsäädännön eroavaisuuksista johtuen Ekoparkenin jälkeen muita vastaavia ei ole Ruotsiin syntynyt. Suomalainen, joustavampi perustamismalli on herättänyt myös laajempaa kansainvälistä mielenkiintoa.
Suomessa on tällä hetkellä viisi kansallista kaupunkipuistoa - Hämeenlinnassa, Porissa, Heinolassa, Hangossa ja viimeksi perustettuna Porvoossa. Perustamismahdollisuuksia selvittelee edelleen parisenkymmentä kaupunkia. Ympäristöministeriön mukaan puistojen kokonaismääräksi Suomessa on arvioitu enintään 10-12 kappaletta.
Viimeksi muokattu
3.9.2012
