Tori- ja Kirkkopuisto
Kesän 2006 aikana Hämeenlinnan keskustan tärkeimmät puistot kokivat perusteellisen muodonmuutoksen: runsaan käytön ja ikivallan rasittamat, edellisen kerran yli 50 vuotta sitten remontoidut puistot peruskorjattiin täyttämään kaikilta osin keskeisimpien edustuspuistojen vaatimukset.
Puistojen historiaa
Toripuisto
Arvokkaan ja keskeisen torialueen järjestäminen tuli ajankohtaiseksi vuonna 1908. Suunnitelma alueen ulkonäön kohentamiseksi ja torikaupan uudelleenjärjestämiseksi tilattiin Hämeenlinnassa syntyneeltä, kuuluisan Gesellius-Lindgren-Saarinen arkkitehtikolmikon Armas Lindgreniltä. Lindgren suunnitteli Toripuiston ajan arkkitehtonisen tyylin mukaisesti terassoiduksi muotopuistoksi. Puiston suihkulähdeaukio sijaitsi kirkon ja torin sekä puiston molemmille Lingrenin suunnittelemille paviljongeille johtavien käytävien keskiakselissa.
Lindgrenin suunnitelmien mukainen Toripuisto valmistui vuonna 1911. Seuraavina vuosikymmeninä Toripuiston ilme muuttui suuresti istutettujen puiden kasvaessa. Täydellisen uudistuksen puisto koki 1950-luvun peruskorajuksessa, jossa Lindgrenin keskikäytävä poistettiin ja käytävät siirrettiin paviljonkien edestä yhtenäiseksi muodostettujen nurmialueiden reunoille. Nurmialueiden keskelle, entisen käytävän kohdalle sijoitettiin kaksi patsasta.
Kirkkopuisto
Vehreän puiston ympäröimä kirkko on aina ollut hallitsevassa asemassa kaupunkikuvassa. Kirkkopuisto rakentui vuonna 1798 käyttöön vihityn kirkon, Pohjolan Pantheonin, ympärille. Kustaa III:n hoviarkkitehti Despréz:n suunnittelema kirkko on kaupungin vanhin rakennus.
Kaupunkilaisilla oli tapana kesäiltoina ja pyhäpäivinä kokoontua istuskelemaan Kirkkopuistoon ja kirkkoon tulevat maalaiset istuivat kesäsunnuntaisin puistossa odottamassa jumalanpalveluksen alkua.
Peruskunnostus historiaa kunnioittaen
Peruskorjauksen suunnittelussa huomioitiin erityisesti puistojen runsaasta käytöstä johtuvan kulutuksen ja ilkivallan kestävyys. Historiallisista lähtökohdista ei kuitenkaan tingitty. Toripuistossa palautettiin Lindgrenin suunnittelema käytävärakenne ja suihkulähteen ympäristö kivettiin. Pienemmät kivetyt aukiot sijaitsevat paviljongeille johtavan käytävän varrella olevien muistomerkkien ympärillä.
Istuskeluun ja oleskeluun varattiin runsaasti mahdollisuuksia. Puistokäytävien pinnoitteena säilytettiin historiallisin perustein soramurske ja käytäviä reunustaa graniittinen luonnonkivirajaus. Muureja ja portaita korjattiin ja oikaistiin, kaikki kivirakenteet pestiin ja putsattiin. Kirkkopuistoon rakennettiin myös kaksi uutta luonnonkivimuuria rajaamaan puistoa.
Istutus- ja nurmialueet on suojattu Kirkkopuistossa olleen vanhan aitamallin mukaan teetetyillä valurauta-aidoilla. Kalusteiksi valittiin samaa harmaata sävyä olevat modernit penkit, roska-astiat ja ympärivuotiset kukka-astiat. Kirkkorakennusta myötäilevällä luonnonkiveyksellä korostettiin kirkon pyöreää perusmuotoa.
Kirkkopuistosta poistettiin pensaskasvillisuutta sekä vanhoja ja huonokuntoisia vaahteroita sekä turvallisuuden että eheän maisemakuvankin takaamiseksi. Myös torin vastainen vanha lehmusrivi uusittiin ja siirrettiin kauemmaksi vanhasta kivimuurista, koska puiden juurien työntyminen muurin rakenteisiin oli liikuttanut muurikiviä paikoiltaan. Linnankatua reunustamaan ja vesialtaan aukion ympärille istutettiin leikkaamalla siistinä pidettävät pensasaidat. Keskusaukion ja paviljonkien läheisyyteen istutettiin kukkivia päivänliljoja sekä kevätsipuleja.
Puistojen kunnallisteknisiä rakenteita, kuten sade- ja jätevesiviemäröintejä, uusittiin. Lisäksi kumpaankin puistoon rakennettiin automaattinen nurmialueiden ja istutusten kastelujärjestelmä helpottamaan ylläpitoa. Kirkkopuiston valaistussuunnittelun yhteydessä suunniteltu toripuiston valaistus toteutettiin uutta puistosuunnitelmaa vastaavaksi.
Paviljonkirakennukset
Puistoremontin yhteydessä tehtiin erillisenä työnä täydellinen peruskorjaus paviljonkirakennuksille. Vesi- ja viemärivalmiudet sekä sähkö mahdollistivat rakennusten käyttöönoton.
Tori- ja Kirkkopuisto sai Hämeenlinnan Hyvän rakentamisen palkinnon vuonna 2006 ja Puutarhaliiton sekä Suomen rakennusteollisuus RT:n myöntämän Vuoden Ympäristörakenne -palkinnon vuonna 2007.
Viimeksi muokattu
23.12.2008
