Vieraslajit

Vieraslajit ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle Suomessa ja maailmalla. Suomeen on kotiutunut ihmisten matkassa runsas 600 vierasta lajia. Yhä useammat lajit tulevat tänne salamatkustajina laivojen, autojen tai junan kyydissä.

Uudessa elinympäristössään vieraslajit muuttavat ympäristöä, vaikeuttavat alkuperäisten lajien selviytymistä, levittävät tauteja tai aiheuttavat vahinkoa esimerkiksi viljelykasveille tai metsätaloudelle. Vieraslajit ovat toiseksi suurin uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle maailmassa.

Ihminen on itse tarkoituksellisesti tuonut lukuisia uusia vieraslajeja, kuten:

  • minkki
  • supikoira
  • kanadanhanhi
  • suuri joukko puu- ja ruohovartisia koristekasveja

Vieraslajilaki kieltää

Vieraslajilainsäädäntömme perustuu EU:n asetukseen vieraslajeista (1143/2014). Sen tavoitteena on jäsenmaille yhdenmukainen toimintatapa, jolla ehkäistään, minimoidaan ja lievennetään haitallisten vieraslajien vaikutuksia luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle. Toimenpiteillä pyritään estämään haitallisten vieraslajien sekä tarkoituksellinen että tahaton tuonti EU:n alueelle ja lajien päästäminen ympäristöön.

Pääsääntö on, että mitään vieraslajia ei saa kasvattaa, istuttaa, kylvää siten, että se voi päästä ympäristöön (Vieraslajilaki 3 §). Toimijalla on velvollisuus huolehtia, ettei hänen myymässään tai muuten luovuttamassaan tuotteessa ole unionin luetteloon kuuluvaa tai vieraslajiasetuksessa mainittua vieraslajia. Ammattimaisilla toimijoilla on myös velvollisuus huolehtia siitä, ettei haitallinen vieraslaji pääse leviämään toimijan hallinnassa olevan alueen ulkopuolelle.

Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015) velvoittaa kiinteistön omistajan huolehtimaan toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän haitallisen vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos esiintymästä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Lakia täydentää valtioneuvoston asetus haitallisista vieraslajeista (1725/2015). ELY-keskukset ja tulli valvovat vieraslajilakia ja aluehallintovirastosta haetaan lupia.

EU:n vieraslajiasetuksen lajeihin sisältyvät Suomessa tavattavista vieraskasveista ja eläinlajeista:

  • jättiputket (kaukasian-, armenian- ja persianjättiputki (Heracleum mantgazzianum , H. sosnowskyi ja H. persicum))
  • jättipalsami (Impatiens glandulifera)
  • keltamajavankaali (Lysichiton americanus)
  • täplärapu (Pacifastacus leniusculus)
  • villasaksirapu (Eriocheir sinensis)

Hämeenlinnan vieraslajitilanne

Hämeenlinnassa vieraslajeihin liittyvää valistus- ja torjuntatyötä on tehty jo 15 vuotta. Kaupunki torjuu vieraslajeja omilla maillaan ja asukkaiden toivotaan tarttuvan toimeen omalla maallaan.

Kaupungin työssä on keskitytty erityisesti jättiputkiin ja jättipalsamiin. Viime vuosina myös espanjansiruetana, komealupiini ja kurtturuusu on otettu seurattavien listalle. Isosorsimo, joka lienee Hämeenlinnan ja Hattulan laajimmalle levinnyt vieraskasvilaji, on otettu huomioon vesiensuojelutyössä. Minkkejä ja supikoiria on poistettu erilaisissa hankkeissa ja harrastajien toimesta.

Ilmoita havainnoista

Jos tapaat ympäristöstäsi vieraslajeja, tallenna tieto Luonnontieteellisen keskusmuseon portaaliin www.vieraslajit.fi. Hämeenlinnan ja Hattulan alueen havainnoista voit ilmoittaa Hämeenlinnan palautepalvelun kautta.

Paikalliset vieraslajikartat

Vieraslajien haitat

  • aiheuttavat tauteja
  • muuttavat elinympäristöjen rakennetta
  • saalistavat alkuperäisiä lajeja
  • kilpailevat alkuperäisten lajien kanssa
  • voivat risteytyä alkuperäisten lajien kanssa
  • osa vieraslajeista leviää voimakkaasti, kuten
    • kurtturuusu
    • lupiini
    • jättipalsami
    • jättiputki

Amerikkalainen minkki tuhoaa vesilintujen pesiä saaristoissa ja lintuvesillä.

Rapurutto hävitti 1900-luvun alussa ravut parhaista pyyntivesistä.

Jättiputki on vieraslaji

Jättiputki on Suomen luonnossa vieraslaji, jonka kasvinesteessä on furanokumariinia. Auringon UV-säteilyn kanssa furanokumariini aiheuttaa iholle palovamman kaltaisia, hitaasti paranevia rakkuloita.

Kasvi on vaarallinen etenkin lapsiperheiden asuinympäristössä!

Herkemmät ihmiset voivat saada altistumisesta hengitystieoireita, joten jättiputken käsittelyssä hengitys- ja silmäsuojaimet ovat välttämättömät.

Jättiputken torjunta

Kiinteistön omistaja on velvollinen poistamaan jättiputkiesiintymän, jotta se ei pääse leviämään ympäristöön.

Naapurikiinteistöjen omistajien kannattaa olla valppaina ja tarttua torjuntatoimiin maallaan sekä tiedottaa ongelmakohteen maanomistajalle itse heti, kun ongelma havaitaan.

Kaupungin maalla puutarhurit vastaavat käytännön torjuntatoimista.

Jättiputkilajeja on torjuttu lapiolla pistämällä, niittämällä, vana katkaisemalla, peittämällä ja viime vuosina myös glyfosaattipitoisella torjunta-aineella.

Espanjansiruetanan ja mustapääetanan torjunta on tehokkainta keväällä

Espanjansiruetanoita ja mustapääetanoita voi kerätä niitä varten puistoihin tuotuihin roska-astioihin. ”Etanaroskikset” ovat väriltään oransseja ja niiden kyljessä on ohjeet etanoiden tunnistamiseen ja torjuntaan. Etanaroskikset ovat käytössä kesäkaudella ja talveksi ne kerätään pois.

oranssi etanaroskis paikallaan puistossa

Espanjansiruetana ja mustapääetana on säädetty vieraslajeiksi

Espanjansiruetana kasvaa 7 – 14 cm pituiseksi ja sen väritys on vaihteleva oranssinruskeasta tummanruskeaan. Hyviä tuntomerkkejä ovat oikealla kyljellä kilven puolivälissä oleva hengitysaukko ja harjaton kupera selkä.
Espanjansiruetanaa ei pidä sekoittaa suuren ukkoetanaan, jonka hengitysaukko sijaitsee selkeästi kilven keskilinjan takana, kun se espanjansiruetanalla on keskilinjan etupuolella. Lisäksi ukkoetanalla on selässään selvä harja, joka päättyy häntäpäässä terävään kärkeen.
Myös pantterietana on syytä jättää rauhaan. Pantterietanan, eli entiseltä nimeltään jättietanan tunnistaa täplikkäästä kuvioinnista sekä lyhyestä harjasta.

Mustapääetanan tärkein tuntomerkki on muusta vartalosta selvästi erottuvat, mustat pää, tuntosarvet ja kaula. Etanan pituus on enimmillään 40–50 mm. Vartalon väritys voi vaihdella likaisen vaaleasta ruskeaan ja sinertävän harmaaseen. Vanhat yksilöt ovat nuoria tummempia. Pään takaa alkavan kilven takaosa etanan keskivaiheilla on yleensä vaalean rusehtava, erottuen lajityypillisesti muuta vartaloa vaaleampana. Kilven pinnassa on hyvässä valossa erottuva sormenjälkikuviointi. Hengitysaukko sijaitsee oikealla kyljellä, kilven takaosassa. Takapään kärjestä alkava, joskus melko heikosti erottuva selkäharjanne on lyhyt (vain ¼ – ⅓ etanan pituudesta). Jalka on alapuolelta tasaisen vaalea. Etanan erittämä lima on kirkasta ja väritöntä.

Lue lisää etanoiden tunnistamisesta ja torjunnasta osoitteesta www.vieraslajit.fi

Jätä etanaroskikseen vain kuolleita purkkiin tai pussiin pakattuja etanoita

Leikkaa etanan pää saksilla sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas menee poikki tai murskaa etanan pää riittävällä voimalla esim. kivellä kovalla alustalla niin, että isku on mahdollisimman tehokas. Etanoita voi lopettaa myös rapujen tapaan pudottamalla ne yksitellen kiehuvaan veteen, jolloin veden tulee kiehua voimakkaasti koko ajan. Etanoita käsitellessä on syytä käyttää kertakäyttökäsineitä tai esim. grillipihtejä.

Etanat pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti.

Etanaroskiksia on viety puistoihin, joissa espanjansiruetanoista on tehty havaintoja. Tällä hetkellä roskiksia on (kohteen nimestä aukeaa karttalinkki, josta voit tarkistaa roskiksen sijainnin):

Voit jättää tiedon espanjansiruetana- ja mustapääetanahavainnostasi sähköisen palautejärjestelmän kautta.

Lisätietolinkkejä

Lisätiedot:

Tuominen Hanna